Paluu arkeen

Varastosta löytynyttä

Eilen oli loman jälkeen ensimmäinen työpäivä. Aamulla oli hieronta, joten en mennyt pyörällä töihin ja työpäivä jäi muutenkin vähän lyhyeksi. Kotiin tullessani kävin pyörävaraston kautta ja ronttasin niin sanotun arkipyörän ylös. Harrastuspyörillä on välillä vähän tylsää ajaa työmatkaa ja kauppareissuja, joten pari vuotta sitten kasasin Surlyn Steamrollerin rungon ympärille arkipyörän. Runko on itselleni jo toinen samaa mallia, ensimmäisen menin joskus heikkona hetkenä myymään luullessani, etten fiksillä hauaisi enää ajaa. Halusin.

Rolleri oli lojunut kesästä asti koskemattomana pyöräkellarissa ja oli aika pistää se talvikuntoon. Huolsin napojen laakerit (Dura-Ace, hyvä valinta arki- ja kurapyörään), vaihdoin voimansiirron talveen sopivammaksi, nastat alle ja päätin vihdoin pistää pyörään järkevän levyisen tangon ja kunnon jarrukahvan. Aiempi jarrukahva oli Tektron ylikoon tangolle tarkoitettu cyclocross-lisäjarrukahva, jonka sai asettumaan vain stemmin viereen, enkä tehostakaan ihan varma ole. Toisaalta en ole pyöräni vanteita halunnut kuluttaa, joten parin vuoden aikana jarrua ei ole kai kertaakaan edes käytetty!

Vanha ohjaamo

48/19, kesäinen ja puhtaana pidetty voimansiirto

Joskus olen jarruttomalla fiksillä ajaessani tiputtanut ketjut alamäessä autotiellä, enkä niin jänniä paikkoja enää halua. Asensin siis kunnollisen jarrun, joskaan oikeanlaista jarrukaapelia ei löytynyt kotoa ja työmatka pyöräkaupan kautta jäi sekin haaveeksi. Ehkä huomenna sitten.

Joku huolehtii muutenkin turvallisuudesta ja hankki pyörääni pirikellon. <3 Asentamisessa kesti ehkä vain puoli vuotta.

Työmatkapyöräily vastaa aika isosta osasta itselleni kertyneitä ajokilometrejä ja varmaan myös kuntopohjasta, aika harvoin tulee nimittäin varta vasten lenkille lähdettyä. Nykyinen työmatkani on noin 16 km suuntaansa ja siihen on mahdollista yhdistää muutama hyvä polkuosuus. Kivikon ja Hallainvuoren kautta ajaminen ei tee isoa lenkkiä, tosin aikaa näiden kautta ajaessa työmatkaan menee yli tunti. Jos olen maastopyörällä liikenteessä, ajan yleensä Herttoniemen urheilupuiston alueella muutaman polkupätkän, jotka osuvat sopivasti matkan varrelle kiertämättä liikaa. Rollerilla tuli ajettua suurin osa viime vuoden lumisesta ajasta, mikä piti varmaan ihan mukavasti peruskuntoa yllä.

Päivän kerrokset. Koirien kupit eivät kuulu mukaan

Iphonen mittari näytti aamulla -21 °C ja laitoin päälleni lähes kaiken, mitä kaapista löysin. Oikea pakkastilanne ei varmaankaan ollut aivan niin paha. Leveä ohjaustanko tuntui varsinkin ylämäissä paremmalta. Pirikelloa en osannut vielä käyttää, pyörätielle äkisi kiilaavalle jalankulkijalle annoin suullisen signaalin. Talvivälitys, 46/21, tuntuu välillä vähän turhan pitkältä ja polkeminen menee helposti runttaamiseksi, mutta ehkä tässä talven mittaa taas reidet tottuu. Polvi saattaa kylläkin fiksillä ajaessa ärtyä enemmän kuin vaihdepyörällä.

Uusi ohjaamo. Eihän se kaunis ole, mutta niin turvallinen

Rolleri

Viime talvi meni aika hyvin, mutta sen jälkeen työmatkapyöräily on ollu välillä melko katkonaista. Jos ajaisi vain kolme päivää viikossa töihin, pelkästään siitä pitäisi kertyä yli 5000 km vuodessa. Viime vuonna jäi vähän alle sen. Nyt olisi tarkoitus saada hyvä rytmi päälle ja ajaa työmatka 3-5 kertaa viikossa. Silloin tällöin vähän vetoja mukaan, lihaskunto ja maitohaponsieto tuntuu olevan aika alamaissa. Systemaattiseen treenaamiseen ei kuitenkaan vielä ruveta.