Spessu ulkona

Tänään oli vapaapäivä töistä ja alkuperäinen tarkoitus oli käydä salilla ja ottaa loppuviikko rennosti, jos vaikka reidet ja muukin kroppa olisi suunnilleen palautuneet reissun alussa. Eilisen innoittamana päätin kuitenki lähteä ulkoiluttamaan Spessua. En ole muistaakseni ajanut sillä ollenkaan Teneriffan reissun jälkeen, joten ihan kiva ottaa siihenkin vähän tuntumaa ennen seuraavaa matkaa.

Olin asentanut Malagan reissua varten renkaat jo aiemmin, 2.3" Butcher SX edessä ja 2.5" Supertacky DH Highroller takana. Polkeminen oli arvatenkin tuskaista, mutta kävin lähinnä fiilistelemässä muutamaa alamäkipätkää Kivikossa sekä ajamassa Hallainvuoren trailin jokusen kerran alas.

Hallainvuoren pätkä on erinomaisessa ajokunnossa, kura roiskuu, mutta ainakin tuolla rengastuksella pitoa löytyi ihmeellisen hyvin. Kerran lähti eturengas kantatessa vähän alta, mutta muuten uskallus tuli ennen pidon loppumista vastaan. Uskalsin jopa ajaa radalla olevan hyppyrin ensimmäistä kertaa, vastapattiinhan se alastulo menee, vaikka edelliseen mutkaan ajaisi jarruttamatta ja polkisi lyhyellä suoralla lisää vauhtia.

Muutenkin Spessulla on niin paljon luottavaisempi olo ajaa alamäkiä verrattuna Metaan (tai Steamrolleriin, jolla kävin pari viikkoa sitten ajamassa samaa pätkää!). Hirveästi en polje lisää vauhtia tuolla pätkällä, mutta jarruihinkaan ei tarvi koskea kuin ehkä 3-5 kertaa koko pätkällä.

Tänään oli ajolasit päässä, mutta Mucky Nutz taas unohtui ja pari kertaa lensi kurat silmään lasien alta. Heti hyppyrin jälkeisen kalliopudotuksen jälkeen sokaistuin ja meinasin ajaa puuta päin. Jarrut pelastivat.

Sain soitettua Pohjolaan ja urheilulisä matkavakuutukseen maksoi 39€ ensi viikoksi.

Kevät kolkuttelee

Tänään oli hankala herätä ja koko päivän tuntui, etteivät silmät aukene ollenkaan. Mielessä kävi, etten edes ajaisi tänään töihin, mutta päätin kuitenkin lähteä vaihdepyörällä ja ajaa rauhassa. Sää näytti mukavalta, oli kirkasta ja neljä astetta plussan puolella, mutta kova tuuli ja aina väsyneet reidet pitivät huolen, että vauhti tosiaan pysyi hiljaisena. Kerran pysähdyin pumppaamaan vieläkin tiivistymätöntä Rubber Queenia ja matkaan kului yli tunti, eli vartti normaalia enemmän.

Länsi-Herttoniemen ulkoilutiet olivat päivällä vielä suurelta osin märän jään peitossa ja alamäkien ajaminen oli jännää puuhaa, jarruttamalla vauhti ei pysähtynyt, eikä kääntyäkään oikein uskaltanut, kun pyörä tuntui pienimmästäkin kallistuksesta lähtevän liukumaan alta pois. Yhden lyhyen polkupätkän ajoin, mutta enempää en menomatkalla ehtinyt enkä jaksanut.

Länsi-Herttoniemen lumeton maisema

Sama maisema kaksi viikkoa aiemmin

Töistä lähtiessä oli jo pimeää ja etukumi oli taas lähes tyhjä. Harkitsin Kulosaaren jälkeen ajamista Herttoniemen teollisuusalueen kautta, kun epäilin puistoreitin nousujen menevän taluttamiseksi, mutta lämmin päivä olikin sulattanut melkein kaiken jään tai ainakin hajoittanut yhtenäisen jääpeitteen, joten ylämäet sai poljettua, eikä alamäissäkään tarvinut enää varoa.

Ensimmäisen nousun jälkeen vaihdoin lampusta akut tuoreempiin ja päätin kokeilla mäen päältä alkavaa polkua. Polku oli osittain jäässä, mutta ajokelpoinen. Tästä riemastuneena ajoin suurimman osan normaaleista työmatkapoluista, yhdelle kohdalle en lähtenyt kiertämään ja hyppyrimäen "dh-pätkän" joutuin jään takia taluttamaan alas, mutta suurin osa reitistä oli jo hyvässä ajokunnossa. Jäätä ja lunta oli vähän, mutta osa poluista oli täysin lumettomia ja jopa kuivia.

Hyppyrimäen switchback ei ottanut minua vastaan vaan jää vietti viistosti eteen ja pöpelikön puolelle

Osa poluista oli lumettomia ja jopa kuivia

Herttoniemen jälkeen oli pakko käydä vielä katsastamassa Hallainvuoren tilanne. Pelkällä tankoon kiinnitettävällä valolla näkyvyys on hieman rajattua, joten osa ajamisesta meni yksyilyn puolelle. Hallainvuoressa oli jäätä ehkä vähän enemmän kuin Herttoniemen puolella, mutta silti ilman nastojakin pystyi ajamaan, jalkautumisia tuli lähinnä eksymisen, huonon näkyyvyden ja ajotekniikan takia. Löysin lopulta talveksi jonkun reippaan esiin kaivaman alamäkiosuuden alkuun, jonka ajoin melko varovaisesti, mutta se näytti olevan käytännössä kokonaan jäätön. Ulkoilutie, jolle traili laskeutuu, olikin sen verran jäässä, että loiva nousu piti taluttaa penkan puolelta ylös.

Jos säämiehen lupaukset pitävät paikkansa, eikä pahaa takatalvea tule, talvi alkaa itä-helsinkiläisen maastopyöräilijän silmissä olla muutamassa päivässä taputeltu. Ensi viikko menee toki Malagassa, mutta sen jälkeen onkin mukava palata jo lähes kesäiseen Suomeen.

Pyykkihommiksi meni

Kolmen kovan kokous

Ajoimme Karin kanssa tänään Villen luokse Tuusulaan kun kolme kovaa kokoontui mittailemaan tangon leveyksiä, saunomaan ja suunnittelemaan viikon päästä alkavaa Malagan matkaa. Syntyipä siinä ohessa maittava käristys ja lenkilläkin kävimme.

Perunaostoksilla

Ajoimme märässä ja jäisessä metsässä pari tuntia Villen opastuksessa. Reitti myötäili osittain Korso MTB Marathonin polkuja, joskin matka taisi jäädä hieman lyhyemmäksi, alle 20 km Cyclemeterin mukaan. Kenelläkään sankarikuskeistamme ei ollut nastoja, joten kieli keskellä suuta sai ajella. Jostain syystä isäntä kyllä paineli menemään melkein kuin kesäkelillä.

Ensimmäiset pätkät jäällä tuntuivat aika hurjilta, mutta pikku hiljaa rupesi löytymään jonkinlainen tuntuma ajoalustaan, suurimman osan aikaa pitoa oli kuitenkin enemmän kuin uskallusta. Itselläni lähti eturengas kerran tai kaksi alta, takarengas lipsui nousuissa ja laskuissa useamminkin, mutta mitään katastrofaalista ei kuitenkaan tapahtunut. Suurimmat tappiot sattuivat kun Villen takapää tipahti ojan ylittävältä sillalta alas ja ketjunohjuri napsahti poikki ja itse sain havusta silmään. Muutaman kerran aiemminkin olen loukannut silmääni ajaessa, minkä takia olen jo useasti päättänyt, etten IKINÄ aja ilman laseja. Pitääpä päättää taas sama asia uudestaan, vasen silmä kun on edelleen hieman sumeana.

Slash luopui ohjuristaan

Bilteman pyöräteline kuljettaa vaivatta kaksi pyörää

Haparoinnista ja hidastelusta huolimatta oli mukava ajella taas muutakin kuin pelkkää työmatkaa ja varsinkin kun oli hyvää ajoseuraa. Sauna ja hyvä ruoka kruunasivat päivän ja saimme jonkinlaisen yhteisymmärryksen siitä, mitä yhteiseen käyttöön tulevia tavaroita kukakin ottaa reissulle mukaan ja miten kentälle siirrytään. Vakuutukset pitää vielä tarkistaa, mutta edellisen reissun pohjilta kaikki alkaa muuten olemaankin melko selkeää.

Tänään oli kamera päällä aika pitkään, enkä ehtinyt ja jaksanut edes katsoa kaikkea, mutta alla pieni kokoelma päivän ajomaisemista.

Työmatkatempo

Innostuin tuossa noin viikko sitten käymään salilla. Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo kaksi vuotta ja silloinkin jaksoin käydä muistaakseni noin kuukauden verran, kunnen flunssa, tai joku muu hyvä syy, lopetti sen innostuksen. Tällä kertaa innostusta on kestänyt jo yli viikon verran, kävin toissapäivänä siis jo toisen kerran salilla. Kyykkyä, maastavetoa, alataljaa, muutama kevyt testi rinnallevetoa ja pientä jumppaa yläkropalle.

Eilen oli vapaapäivä, mutta tänään taas pyörällä töihin ja jalat olivat edelleen hieman väsyneet. Töiden jälkeen ajattelin ajella kotiin ihan hiljakseen, mutta toisin kävi, kun Sörnäisten rantatiellä, hiilikasojen kohdalla, imuun iski työmatkapeesaaja sivulaukuin, lokasuojin ja muine härpäkkeine häpäistyllä cyclocrossarillaan.

Aluksi, kun kuulin takanani renkaiden ropinan, ajattelin kaverin ohittavan minut, mutta sielläpä pysyi ensimmäisiin liikennevaloihin asti. Liikennevaloista ampaisin piikkipaikalle (työmatkatempoon lankeaminen) ja aivan takarenkaani takana kuuluva ropina ahdisti ajamaan ihan vähän kovempaa, kuin mitä muuten olisi tullut tehtyä. Kokeneena yksivaihteiskuskina hyppäsin Kulosaarensillan rampin nousussa putkelle ja kaveri jäikin hetkeksi, kunnes sillan alamäkeen viettävällä osuudella taas imeytyi takarenkaaseen kiinni.

Pienessä vastatuulessa kaveri pysyi tiukasti imussa koko Kulosaaren läpi, edes vaarallisissa ysikympin mutkissa eturenkaansa tuskin irtosi kahta metriä kauemmaksi peesistä, kunnes Ruukin nousussa päätin hyökätä ja sainkin vapaamatkalaisen karistettua. Ajoin Hitsaajankadun yksinäni Shellin risteykseen, missä liikennevaloihin pysähtyessäni häviäjä ajoi pian ohitseni eri suuntaan nuolemaan haavojaan.

Mikähän siinä oli, että loppumatka tulikin ajettua hitaammin.

Talviurheilua

Vaihteluksi työmatkakinnaamiselle tänään oli kiva käydä ajelemassa ihan huvikseen. Yöllä oli tullut lunta aika paljon, joten ajaminen (taluttaminen) oli aika erilaista, kuin mitä eilen olin ajatellut. Vielä eilen oli muutaman sentin kerros pehmeää pakkaslunta, jolloin polkujen ajaminenkin olisi ollut melko luontevaa, mutta yöllä ja aamulla lunta oli tullut viitisentoista senttiä lisää.

Meta

Vaihdoin keskiviikkona Commencal Meta AM 29:iin mielestäni talvipyöräilyyn ja työmatkoille sopivat renkaat. Eteen Continentalin 2.2" Rubber Queenin, ja taakse saman kokoinen Mountain Kingin Protection-kyljellä. Renkaat ovat ajautuneet hyllyyni puolivahingossa, joten ajattelin antaa niille näin arkikäytössä näyttötilaisuuden. Kumpikaan renkaista ei ole UST- eikä kai edes tubeless ready -rengas, mutta ainakaan oman kokemukseni mukaan esim. Maxxiksella tai Schwalbella se ei ole hirveästi haitannut. Rubber Queen nousi vanteelle pelkällä pumpulla ja Mountain King vasta parilla Napsauttimen yrityksellä.

Mikään ei-UST -rengas ei minulla ole tainut heti pitää ilmoja sisällään, vaan vaatii heiluttelua ja yleensä vasta ensimmäisen lenkin jälkeen rengas tiivistyy kunnolla. Muistan lukeneeni Fillarifoorumilta huonoja kokemuksia Continentalin ei-UST -renkaista, mutta muistelin näiden liittyvän lähinnä vaikeuteen saada rengas nousemaan vanteelle.

Torstaiaamuna sitten ilmat renkaisiin ja töihin ja työpäivän jälkeen olinkin varautunut pumppaamaan kumit. Takarengas oli kokonaan tyhjä ja etunenkin löysä. Ilmat sisään ja matkaan. Kauppatorilla, eli alle kilometrin matkan jälkeen, eturengas tuntui löysältä. Ei ongelmaa, lisää ilmaa kumiin - ja silloin eletty elämä pyyhkityyi pikakelauksella silmieni ohi. No ei aivan, mutta jokainen tietää tilanteen. Hieman liian pitkä työpäivä, vähän liian kylmää ja tuulista ja silloin menee tubeless-venttiili poikki. Kuka kantaa venttiilejä mukanaan? En ainakaan minä, vaikka syksyllä samasta kiekkosatsista takaventtiilin katkaistuani talutinkin pyörää kolme varttia kotiin. Tiputtelin siinä korjauspuuhissa tavaroita lumeen ja sainkin kohmeisilla sormillani kahdella venttiilin kiristymutterilla melkein hätäkorjattua venttiilin, mutta lopulta alistuin laittamaan repun pohjalla lojuneen väärän kokoisen sisäkumin renkaaseen. Tappio.

Laitoin kotona uudet litkut ja uuden venttiilin paikoilleen ja siinä renkaan kanssa puuhastelleesani huomasin, että Rubber Queenin kyljistä pullotti kymmeniä noin millin kokoisia palluroita, jotka raapaisemalla puhkesivat ja vuotivat ilmaa hetken, ennen kuin tiivisteaine tukki ne. Eli ei todellakaan UST-rengas.

Metan jarruista katosi mystisesti teho jokin aika sitten, vaikka ne oli juuri aiemmin ilmattu. Kenties pyörää pestessä vääränlaista saippuaa tai jotain joutunut jarrupaloille? Perjantaina hioin ja putsailin jarrupaloja, mutta huonosti tiivistyneet renkaat ja jarrujen epämääräinen toiminta sai minut kuitenkin valitsemaan Steamrollerin työmatkalle.

Lumen takia laitoin tänään Metaan flättipolkimet. Olen jo pidempään ajatellut, että pitäisi opetella ajamaan ilman lukkopolkimia, tietyissä tilanteissa kun huomaa olevansa riippuvainen niistä. Lunta oli tullut niin paljon, että pyörää joutuisi joka tapauksessa taluttamaa aika paljon ja klossithan siinä touhussa menee tukkoon. Talutusta se ajaminen tosiaan olikin, mutta hauskaa oli lasketella alamäkiä holtittomasti lumessa.