Kevät kolkuttelee

Tänään oli hankala herätä ja koko päivän tuntui, etteivät silmät aukene ollenkaan. Mielessä kävi, etten edes ajaisi tänään töihin, mutta päätin kuitenkin lähteä vaihdepyörällä ja ajaa rauhassa. Sää näytti mukavalta, oli kirkasta ja neljä astetta plussan puolella, mutta kova tuuli ja aina väsyneet reidet pitivät huolen, että vauhti tosiaan pysyi hiljaisena. Kerran pysähdyin pumppaamaan vieläkin tiivistymätöntä Rubber Queenia ja matkaan kului yli tunti, eli vartti normaalia enemmän.

Länsi-Herttoniemen ulkoilutiet olivat päivällä vielä suurelta osin märän jään peitossa ja alamäkien ajaminen oli jännää puuhaa, jarruttamalla vauhti ei pysähtynyt, eikä kääntyäkään oikein uskaltanut, kun pyörä tuntui pienimmästäkin kallistuksesta lähtevän liukumaan alta pois. Yhden lyhyen polkupätkän ajoin, mutta enempää en menomatkalla ehtinyt enkä jaksanut.

Länsi-Herttoniemen lumeton maisema

Sama maisema kaksi viikkoa aiemmin

Töistä lähtiessä oli jo pimeää ja etukumi oli taas lähes tyhjä. Harkitsin Kulosaaren jälkeen ajamista Herttoniemen teollisuusalueen kautta, kun epäilin puistoreitin nousujen menevän taluttamiseksi, mutta lämmin päivä olikin sulattanut melkein kaiken jään tai ainakin hajoittanut yhtenäisen jääpeitteen, joten ylämäet sai poljettua, eikä alamäissäkään tarvinut enää varoa.

Ensimmäisen nousun jälkeen vaihdoin lampusta akut tuoreempiin ja päätin kokeilla mäen päältä alkavaa polkua. Polku oli osittain jäässä, mutta ajokelpoinen. Tästä riemastuneena ajoin suurimman osan normaaleista työmatkapoluista, yhdelle kohdalle en lähtenyt kiertämään ja hyppyrimäen "dh-pätkän" joutuin jään takia taluttamaan alas, mutta suurin osa reitistä oli jo hyvässä ajokunnossa. Jäätä ja lunta oli vähän, mutta osa poluista oli täysin lumettomia ja jopa kuivia.

Hyppyrimäen switchback ei ottanut minua vastaan vaan jää vietti viistosti eteen ja pöpelikön puolelle

Osa poluista oli lumettomia ja jopa kuivia

Herttoniemen jälkeen oli pakko käydä vielä katsastamassa Hallainvuoren tilanne. Pelkällä tankoon kiinnitettävällä valolla näkyvyys on hieman rajattua, joten osa ajamisesta meni yksyilyn puolelle. Hallainvuoressa oli jäätä ehkä vähän enemmän kuin Herttoniemen puolella, mutta silti ilman nastojakin pystyi ajamaan, jalkautumisia tuli lähinnä eksymisen, huonon näkyyvyden ja ajotekniikan takia. Löysin lopulta talveksi jonkun reippaan esiin kaivaman alamäkiosuuden alkuun, jonka ajoin melko varovaisesti, mutta se näytti olevan käytännössä kokonaan jäätön. Ulkoilutie, jolle traili laskeutuu, olikin sen verran jäässä, että loiva nousu piti taluttaa penkan puolelta ylös.

Jos säämiehen lupaukset pitävät paikkansa, eikä pahaa takatalvea tule, talvi alkaa itä-helsinkiläisen maastopyöräilijän silmissä olla muutamassa päivässä taputeltu. Ensi viikko menee toki Malagassa, mutta sen jälkeen onkin mukava palata jo lähes kesäiseen Suomeen.

Pyykkihommiksi meni