Tänään päästiin itse asiaan. Raahasin pyörän alas ja Darran oli hyvissä ajoin odottelemassa. Haettiin keski-ikäinen brittiherra Shamus ja komen puolalaisen (Isä, Poika ja Kolmas) kopla kyytiin El Médanosta, molemmat muutaman korttelin päästä omasta majoituspaikastani. Kakkoskuski kyytiin ja nokka kohti Teideä. Darranilla oli pieni flunssa, joten pysähdyimme matkalla apteekissa, sekä kahvilassa Teiden kupeessa. Automatka pysähdyksineen lähtöpaikalle kesti parisen tuntia.
 |
| Lähtöpaikka ja Teiden huippu |
 |
| Pilvien yläpuolella |
Parin risteyksen jälkeen pyysin päästä Darranin edelle, jolloin pystyin ajamaan omaa vauhtiani. Pieni kivi teki polusta arvatenkin vähän liukkaan ja polulle terävistä kivistä rakennetut vesiurat antoivat oman haasteensa. Usein ne tulivat suoraan switchback-tyyppisen mutkan jälkeen, jolloin paino oli vielä eturenkaalla, mutta samalla olisi pitänyt nostaa keula kivien yli. Multitasking.
Välillä risteyksissä joutui odottelemaan melko pitkäänkin, varsinkin sen kerran kun Kolmas rikkoi otb:n yhteydessä jarrunsa ja jatkoi Isän kanssa autotietä pitkin alas päin. Polut vaikeutuivat mukavasti loppua kohden. Viimeinen, kivikkoisin pätkä ennen pitkää siirtymää taisi olla se, mikä teki tästä The Long Way Downista plussaversion, sitä kun ei ilmeisesti aina ajeta.
Pari kertaa piti käydä maata nuuhkimassa, ei mitään pahempaa. Haastavinta tuolla osuudella oli ehdottomasti tiukat switchbackit. Kivikkoisia olivat, eikä bermiä ollenkaan, mistä olisi saanut vähän apua. Epätasainen kivikko ja osassa kohtia irtokivet ja isot kävyt tekivät myös sen, ettei perää oikein uskaltanut heittää ollenkaan, kun etupään pito oli aika hakusessa.
Singletrack osuus loppui sillalle, minkä alla oli suositun oloinen seinäkiipeilykanjoni ja siitä suuntasimme muutaman kilometrin maantisiirtymän Villa de Aricoon (vai liekö kahvila ollut La Cisneran puolella?) kahville. Puolalaiset ropelsivat jarrujensa kanssa, Isänkin jarru oli mennyt jossain vaiheessa rikki. Toinen rikkoutuneista saatiin ilmeisesti kuntoon, kun Kolmas jatkoi loppumatkan meidän mukana, Isän jäädessä odottelemaan autokyytiä El Médanoon.
 |
| Poika ja Isä |
Kahvitauon aikana rupesi tihuttamaan vettä. Tauolta jatkettiin vajaa kymmenen kilometriä asfalttisiirtymää pääasiassa loivaan alamäkeen ja muutamiin nousuihin ja sen jälkeen leveää hiekkatietä muutaman irtokiven ja veden kuluttaman hiukan teknisemmän kohdan ja yhden rengasrikon maustamana. Sade toki jatkui kämpille saakka.
Päivä oli kokonaisuutena ihan mukava, singletrack-pätkät erittäin hyviä, mutta kahvitauolle johtavaa ja sen jälkeistä kurvailua nimittäisin maastopyöräilyksi korkeintaan hyvällä tahdolla. Tauon jälkeinen osuus EI ollut loppuhuipennus. Mittari näytti perillä 51 km, joista arvoisin ehkä 10-20% olleen oikeasti maastoajoa.
 |
| Shamus ajoi kaktukseen |
Huoneessa heitin pyörän suihkuun ja virittelin vaatteet kuivumaan. Kengistä valui vettä, enkä (Poika kertoi, että sanomalehti imisi kosteuden kengistä nopeammin kuin pelkkä ilma) sanomalehteä löytänyt mistään, joten toivotaan kenkien kuivuvan edes suurin piirtein huomiseksi. Kaikkea muuta, suojia lukuunottamatta, löytyykin vaihtoehtoiset kappaleet.
Päivällistä löysin heti Hostellista seuraavasta korttelista. Lupaavan oloinen italialainen paikka. Ulkona mainostettiin Grilled Meat Mixiä, joka vaikutti ruokalistaa selattuani kaikista kiinnostavimmalta. Ruoan tilaaminen olikin sitten varsin yksinkertainen tapahtuma. Nimittäin mainostettua liha-annosta ei ruokalistalta löytynyt, eikä englantia puhumalla tietenkään selvinnyt, onko moista annosta edes olemassa. Ravintolan muiltakin asiakkailta kyseltiin, josko englanti taipuisi. Ei taipunut. Ulos piti kävellä kylttiä osoittamaan, että tuommoinen.
Ruokaa odotellessa eräskin täti tyhjensi hedelmäpelin, naapuripöydän pappa lappasi monta lusikallista parmesania spagettiinsa ja kolmannen pöydän norjalainen seniori-ikäinen isä ja keski-ikäinen poika viettivät laatuaikaa keskenään. Pojan naama pysyi liimattuna tablettitietokoneessa, isän kuunnellessa pojan iPhonen kautta kuulokkeilla ties mitä. Sen verran mukavaa kuunneltava oli, että välillä piti pyöräyttää silmiä ja kopauttaa kävelykeppiä maahan. Sanoja ei vaihdettu. Miksi turhaan.
Ruoka-annos oli taas mainio. Muutamaa erilaista (lukumäärästä vaikea sanoa, kaikki oli kuivaa ja ruskeaa) lihaa kengänpohjaksi paistettuna, viipaloitu tomaatti ja pieni korillinen vaaleaa leipää. Tomaatti sentään oli kypsä, toisin kuin eilen päivällisellä ja tänään kahvilassa, missä kummassakin jostain syystä syötettiin raakoja tomaatteja.
Supermarketin kautta kämpille syömään, sen verran täyttävä annos oli.
Kasasin pienen videon päivän ajeluista, mutta netti on takunnut koko illan, joten video jää varmaankin tänään laittamatta.
Iltaedit:
Iltaedit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti