Kolmas ajopäivä

Tänään olikin hauska ajopäivä. Olin vähän ennen yhdeksää alhaalla odottelemassa, Darran kun on edellisinä päivinä tullut hyvissä ajoin. Tänään auto karautti pihaan vartin verran myöhässä ja mukana oli uusi kaveri, jonka kanssa tervehdittiin englanniksi. Darranin viritellessä pyörätelinettä autoon, uusi kaveri rupesi puhumaa puhelimessa, kuinkas muutenkaan kuin suomeksi. Siinä sitten käteltiin (kutsuttakoon kaveria yksityisyydensuojan takia H:ksi) ja lähdettiin hakemaan puolalaiset kyytiin heidän viimeiselle ajopäivälleen.

Ajelu alkoi Vilafroin läheisyydestä puhelimen gps:n mukaan vajaa 2000 metrin korkeudesta. Laitettiin pyörät hieman kylmissämme kasaan ja edellisistä päivistä poiketen alussa oli vain muutaman minuutin hiekkatiesiirtymä ennen ensimmäistä varsinaista pätkää. Alku oli hiekkapohjaista polkua, joka muuttui pian kalliopohjaiseksi, melko suoraviivaiseksi ryskytykseksi ja lopussa kivireunuksisia 90 asteen mutkia jatkuvasti droppaillen. Linjoja ei kerennyt ihan hirveästi katselemaan, joten kerran tuli haisteltua maata. Peukalo vähän vääntyi ja kipeytyi ja suojista huolimatta polvikin aukesi. Puristusvoima katosi armpumpin ja kipeän peukalon takia, joten kaatumisen jälkeen jäljellä olevat viimeiset mutkat meinasivat olla vähän liiankin mielenkiintoisia. Vähän perusteellisempi lämmittely ennen tätä pätkää olisi voinut olla hyväksi, mutta mukava ns. no bullshit -tyyppinen aloitus!

Jotkut tajusivat taluttaa. Itse tulin osan naama edellä

Kengät tiensä päässä

Eka pätkä oli noin puolitoista kilometriä pitkä ja sen jälkeen olikin jos sopiva hetki siirtyä tunnin kahvitauolle nauttimaan auringosta ja hyvistä keskusteluista (pyöräjuttuja). Tulipa sekin vihdoin selvitettyä, että kun Manner-Espanjassa cafe solo on espresso, niin täällä pitää pyytää ihan espressoa.

Lepotauko

Keulansäätötauko

Viiden kilometrin asfalttisiirtymän jälkeen ajeltiin peltojen läpi nopeaa nupukivieä, hiekkateitä ja muutama kilometri tutun tyyppistä kalliorynkytystä joka päättyi kivikkoiseen switchback-osuuteen. Pitoa eikä tekniikkaa taaskaan tuntunut löytyvän, mutta hauskaa oli silti. Siitä Tamaide-nimisen kylän läpi jokusen kilometrin asfalttisiirtymä, lyhyt kivirynkytys takapihojen kautta, kunnes kasattiin porukka kokoon ennen viimeistä polkuosuutta ennen uutta autokyytiä. Tälle päivälle Darran tajosi kyllä parastaan, reilu kilometri kovavauhtista rytkytystä, alussa muutama kohta pehmeää hiekkaa ja kalliopaukutusta, sitten nupukivipolkua, mikä suurelta osin oli eroosion syömää, eli koloja ja irtokiveä riitti. Alkaa olla uuden pyörän jousitus pikku hiljaa sisäänajettu! 

Jonkun verran voisi perehtyä vielä jousituksen säätöihin. Keulaan olen lisännyt hidasta vaimennusta, se tuntui ainakin Kalpalinnassa hyppäämiseen tuovan vakautta ja pidän tukevasta, joskin melko kovasta tuntumasta. Keula on kovassa vauhdissa napakan tuntuinen ja vastaa liikkeisiin hyvin, mutta toisaalta suurimmassa osaa tosi kivikkoisiakin osuuksia keulan joustosta jää melkein 5 cm käyttämättä. 

Ajastimella otettu peukkukuva

Isä ja Kolmas jäivät Aldea Blanca -nimisen paikan keskiaikaisella linnalla pois porukasta kun Darran haki auton viedäkseen meidät vielä yhdelle polulle. Noustiin n. 500 metriä ylös näköalakahvilalle, jonka takaa lähti parin kilometrin reitti jyrkän rinteen reunaa mukaillen. Alku oli kärrypolun levyistä hiekkatietä, mistä erottui kapeampi polku, jonka oli lopuksi oli taas haastava pätkä tiukkoja switchbackeja hiekkapohjalla, terävillä kiinteillä kivillä ja nyrkin kokoisilla irtokivillä. Ei ollut helppoa ajaa näitäkään ja muistaakseni tangon yli mentiin jälleen. H käveli koko polkuosuuden alas kun vuokrapyörän dropout petti. Harmittava lopetus muuten mukavalle päivälle.

Näköalat viimeisen pätkän lähtöpaikalta

Pyörä sökönä

Tänään oli paras ajopäivä tähän mennessä. Matkaa kertyi vain reilu 20 kilometriä, mutta tällä kertaa siirtyimiä oli karkeasti vain puolet koko ajetusta matkasta. Peukalo ja polvi nyt vähän vaivaavat, takavaihtajasta tuli pyöräytettyä torx-ruuvin kanta pyöreäksi kun ruuvi oli löystynyt ja pyörässä alkaa olemaan sen verran naarmuja, ettei tarvi enää säälin takia ajaa varovasti. Ennen viimeistä polkua oli jo semmoinen olo, että voisi säästellä vähän voimia huomiselle, mutta huominen on kuulemma vähän helpompi päivä kuin tänään.

Päivän reitti ei muuten ole mikään Lavatraxin sivuilla esitellyistä reiteistä vaan Darranin kokoelma omia lempireittejään.

Netti on takkuillut taas koko illan, hyvä että sai tämän blogihomman avattua. Kasasin tökerösti leikatun videon eiliseltä ja tältä päivältä, josta näkyy vähän maastoa ja maisemia. Lisään sen tähän myöhemmin, jos lataus onnistuu.

Pitsaa en saanut tänäänkään.