Viides ja viimeinen ajopäivä Teneriffalla

Eilen oli vapaapäivä ajamisesta ja kävin Los Cristianosissa. Sain ensimmäisen oikeasti maistuvan aterian (poislukien leivät kahviloissa) reissulla ja kävinpä illalla vielä lähi-italialaisessa pitsallakin. Vaihdoin puhjenneen 2.4" Exo Ardentin tilalla 2.25" Lust Ardentin, sisäkumien käyttö kun ei paikallisissa kivikoissa oikein innosta ja tälle päivälle oli luvassa myös polkemista ylämäkeen, joten josko tuo kapeampi ja pienempinappulainen versio myös rullaisi hieman paremmin. Ilmatila 2.25" Ardentissa on silmämääräisesti sama kuin 2.4" High Roller 2:ssa, mutta rengas on profiililtaan ehkä korkeampi ja kapeampi.

Pyörät kasaan viimeistä kertaa

Nukuin eilen melkein yhteentoista asti, eikä uni tullut illalla. Muutenkin nukuin vähän levottomasti, eikä herätyskellon soidessa olisi huvittanut oikeastaan edes nousta. Espanjalaiseen rakennuskulttuuriin, ainakaan Teneriffalla, ei eristykset saatikka patterit kuulu asiaan, joten peiton alta on joka aamu ollut aika vaikea tulla pois. Ei auttanut, noustava oli.

Tänään ajettiin Vilaflor Caminos. Startattiin totuttuun tyyliin yhdeksältä, haettiin brittiherra Tom Los Cristianosista ja ajettiin edellisiltä päiviltä tuttua reittiä Vilafloriin ja siitä muutama kilometri ylös päin, missä laitettiin pyörät kasaan ja lähdettiin kipuamaan. Nousu oli samanlaista hiekkatietä, mitä yleensä ollaan tykitetty alas päin, tänään sitä poljettiin 10 km ylös reilun tunnin verran, 400-500 metriä pystysuunnassa. Ensimmäinen alamäkiosuus oli irtokivistä hiekkatiekurvailua vajaa 5 km, jonka jälkeen lyhyt asfalttipätkä ja sitten ensimmäiselle polkuosuudelle.

Tänään ajettu polkuosuus ei normaalisti kuulu Vilaflor Caminoksen reittiin, mutta kun olin ajanut sen normaalin osuuden aiemmin, Darran valitsi vaihtoehtoisen parin kilometrin pätkän. Osuus oli osittain veden pieksämää polkua, nyrkin kokoisia irtokiviä ja lähes koko matkalla oli viiden sentin kerros männynneulasia ja käpyjä. Mukana oli viistorinnettä ja pari tiukkaa switchbackia. Hyvä että annoin Darranin ajaa edellä, ei välttämättä itsellä olisi muuten maltti riittänyt ajaa tarpeeksi rauhassa. Isot kävyn ja neulaset eivät nimittäin ole kaikista pitävin pohja ajella. Hauska pätkä oli kuitenkin.

Tässä vaiheessa liikenteessä oltiin oltu jo sen verran, että oli aika lasketella Vilafloriin kahvitauolle.
Tauon jälkeen laskettiin muutama kilometri asfalttia, jonka jälkeen mentiin hiekkatielle, joka pikkuhiljaa meni huonompikuntoiseksi ja kapeammaksi. Jouduttiin pysähtymään hetkeksi kun Darranilta oli tippunut jarrupala(!) takajarrusta, mutta muuten tylsänä hiekkatieosuutena alkanut pätkä oli yllättävän hauska, oltiin laskettu paksun pilven korkeuteen, näkyvyyttä oli ehkä 20 metriä ja muutama mukava droppi sekä kivikkorynkytys mahtui matkalle.

Tämä ajettiin alamäkeen, mutta Tom kiipeä takaisin ihmettelemään, mihin Darran jäi. Toinen takajarrupala oli jäänyt matkan varrelle

Hauskan sumuisen osuuden jälkeen laskettiin asfalttisiirtymä ja nopeaa (ja kostean ilman liukastamaa) luonnonkivellä päällystettyä tietä, Tom liukastui irtokivillä pusikkoon ja ajettiin siirtymä samalle näköalapaikalle, mistä perjantaina ajettiin viimeinen pätkä. Sama osuus ajettiin nytkin, jonka kapean osuuden ajoin treenimielessä yhtä kyytiä. Muutama selkeä virhe sattui matkalle, ensin en jaksanu ajaa tarpeeksi aggressiivisesti yhtä kohtaa ja menin reunakivetystä päin ja toisessa kohtaa räpläsin ehkä switchbackissa etujarrua tai pelkästään törmäsin kiveen, mutta eturengas lähti kuitenkin alta ja volttiahan siinä heitettiin.

Perjantain lopetuspaikalta ylitettiin autotie, jatkettiin pikkupolulla, jolla piti kerran kantaakin pyöriä sortuneen polun takia ja luukutettiin vielä viimeinen suhteellisen suoraviivainen, nopea ja irtokivinen polkuosuus alas. Ajettiin Darranin kanssa peräkkäin ja molemmat osuttiin samaan kaktukseen ja kun Tom tuli myöhemmin alas, hänkin oli saanut piikeistä osansa.

Kilometrejä cyclemeter laski tälle päivälle 38 ja alun nousuosuus oli mukavaa vaihtelua aiempien päivien, välillä loputtomilta tuntuneille, alamäkeen ajetuille asfalttisiirtymille. Alamäkeen tuli tänäänkin ajettua aika paljon turhalta tuntuvia hiekka-, kivi- ja asfalttiteitä, mutta ei niitä varmaan kokonaan voi vältääkään ja kaiken kaikkiaan oli hauska ajopäivä, vaikka aamulla olisikin mieluusti vain laittanut herätyksen pois päältä ja jatkanut unia.

Kamat vanissa, viimeistä kertaa