Viimeistä edeltävä ajopäivä

Tänään oli lähtö vasta kymmenen jälkeen ja aamiainen syötiin Villalla, joten aamulla sai nukkua vähän pidempään. Kahvit keitettiin kalkkiutuneella keittimellä, joka valutti vettä niin hurjaa tahtia, että kun se ei aamiaisen jälkeenkään ollut valuttanut kaikkia vesiä, keitin jäi päälle koko päiväksi. Kari valmisti herkkumunakkaan.

Matilla oli tänään muuta ohjelmaa ja Michael on sairaslomalla, joten Rene pääsi toimittamaan sijaiskuskin roolia. Happy Days -traililla sentään odotteli Jose, joka hoiti shuttlauksen paikan päällä. Venäläiset, Magnus ja skotit lähtivät tänään, eikä kukaan heistä tullut enää ajamaan, vaikka periaatteessa ainakin skotit ja venäläiset olisivatkin osan päivästä ehtineet ajamaan.

Luci ja apukuski

Happy Days sijaitsee ison kivilouhoksen kupeessa. Välipäivän jälkeen alun jyrkkä soralasku tuntui aluksi hurjalta. Muutaman mutkan jälkeen pohja kovenee ja pätkä ajetaan loppuun metsässä. Alussa on muutama tiukka switchback, joiden jälkeen nopeavauhtista pätkää peräkkäisine droppeineen. Paikoin on valittavana muutama linjavaihtoehto, joista yleensä toisessa on joku isompi hyppy. Keskivaiheilla on hieman poljettavaa ja pumppailtavaa, mutta pääasiassa reitin pääsee rullaamalla läpi ja jarrutellakaan ei alkua lukuunottamatta ihan hirveästi tarvitse.

Villellä paukahti heti ensimmäisellä laskulla takavaihtaja tuusannuuskaksi ja varavaihtaja oli jäänyt Villalle. Vaihtajankorvakekin vääntyi, joten eipä uutta vaihtajaa olisi kenttäolosuhteissa paikoilleen saanutkaan. Itse ajoin pätkän kolmeen kertaan, mutta käsi tuntui kipeältä töyssyihin riuhtoessa, joten jätin ajot siihen. Ville kuvaili pätkällä ja itse lekottelin reitin loppupäässä.

Aluksi seuranani oli paikallisia teinejä, jotka tanssivat kännykästä rutisevan musiikin tahtiin. Tuukka, Antti ja Riku huilasivat hetken aikaa seuranani. Ville tuli myöhemmin alas ja ihmettelimme, kuinka paikalliset dh-kuskit korjasivat takakiekkoa. Jose Perdon Big Hitistä oli mennyt vanne ja pinna poikki. Rengas väännettiin paikoilleen tukemaan vannetta ja pyörä oli taas ajokunnossa. Paikalle ajoi myös Jose Maria Fiat Puntollaan ja hyppäsi ulos käärimään kirkerän hajuiset sätkät kavereilleen.

Big Hit kuntoon!

Kun mukana ei ollut järjestäjän puolelta ketään englanninkielentaitoista, päivän ohjelma oli hieman hämärän peitossa. Aamulla Michael sanoi, että Villalle on tulossa uutta porukkaa ja että heidät haettaisiin kesken päivän mukaan ajamaan. Villen kanssa elimme uskossa, että pääsisimme kämpille hakemaan hänelle uuden takavaihtajan ja itse olisin vaihtanut ajokamppeet kameraan. Molemmat autot kuitenkin odottelivat melko pitkään, että pätkän varrelle kuvaamaan jääneetkin saataisiin mukaan ja sen jälkeen menimme vielä syömään. Ensin kuski ajoi Choppsin ohi huoltoasemalle mutisten jotain, mutta kun huoltarilta ei mitään kunnollista syötävää saanut, ajoimme takaisin Choppsille. Ruokaillessa meni tietysti oma aikansa ja pääsimme Ridiculatorille kellon ollessa noin kaksi. Tässä vaiheessa kuski olisi lähtenyt viemään meitä Villalle, mutta emme varmaankaan olisi ennen ajojen loppumista enää kerinneet takaisin, joten jäimme kuvailemaan muun porukan ajoa.

Paluumatkalla pysähdyimme hakemaan kaupasta salaattitarpeet. Kari teki salaatin kun Ville rusikoi pyöränsä kuntoon minun toimiessana apupoikana ja neuvonantajana. Korjauksessa tarvittiin voimaa, kierretyökaluja, viekkautta ja kuutta kättä. Ruoan jälkeen pääsimme saunaan.

Järkkäriä en tosiaan saanut haettua mukaan, mutta videota tuli.