Jalat maan pinnalle ja vapaapäivä

Alkureissu sujui omalta osaltani mukavasti, enkä älyttömiä riskejä koe ottaneeni. Muutama pieni kaatuminen ja kolhu tuli, mutta niitä tuntuu muutenkin aina maastopyöräillessä tulevan. Ne kuuluvat asiaan, jos yhtään omien osaamisalueen rajoilla haluaa liikkua ja kehittyä. Yleensä pienet ajovirheet kostautuvat vauhdin hiljenemisenä tai pysähtymisenä, joskus kaatumisena. Eilen tuli taas pieni tärsky.

Lähdimme eilen aamulla 9.30 noin tunnin ajomatkalle El Chorroon. Ensimmäisellä ajopaikalla oli muutamia eri linjavaihtoehtoja, jotka Jesus näytti meille. Magnus ajoi melkein ensimmäisessä mutkassa pitkäksi ja puuta päin ja jäi loppupäiväksi kahvilaan lepäämään. Tutustumisten jälkeen ajelimme puiden lomassa luikertelevia polkuja lounaaseen asti. Polut olivat suurelta osin erittäin kovapohjaisia ja nopeita, joskin olettaisin niiden sateella muuttuvan mutaisiksi ja liukkaiksi. Muutamassa kohtaa oli metsänhoito kesken, joten poluilla oli tukkeja ja kaikkia reittejä ei ehtinyt kokonaan oppimaan, joten välillä polku hukkui ja matka jatkui hetken ihmettelyn ja taluttelun jälkeen. El Chorrossa oli myös muuan Matti Lehikoinen treenaamassa Norjan alamäkijoukkuetta.

Ville virittää kameraa Karin kypärään

Lounastauon hymy

Iltapäiväksi vaihdoimme ajopaikkaa muutaman kilometrin verran. Iltapäivän reitti oli erittäin mukava. Aluksi sukellettiin autotieltä turverinnettä pitkin metikköön, alussa oli muutama pieni hyppyri ja alkupuoliskolla useampia montun pohjalla käyntejä. Keskivaiheilla oli jonkin verran poljettavaa, minkä jälkeen kallioinen aukeama, jolta pystyi valita kahden eri reitin väliltä viimeisen osuuden. Vasemman puoleinen, omasta mielestäni parempi reitti, meni hieman loivemman ja avaramman alueen läpi takaisin metsään, jonka lopussa muutama switchback turpeisessa rinteessä. Metsästä tultiin ulos dropin kautta, josta laskettiin suora polkupätkä kivien välistä hiekkatielle, joka lopulta lyhyen nousun jälkeen laski autotien varteen. Erittäin hauska pätkä!

Laskulla, joka muutenkin olisi ilmeisesti jäänyt päivän viimeiseksi, kaaduin ensin alun hypyn jälkeen laskeuduttuani hieman vinossa ja jouston noustua ylös, pito katosi viistolla alustalla. Ei käynyt kummasti, mutta liekö ollut jo merkki väsymyksestä. Reitin viimeisen dropin jälkeen muistan ajautuneeni polulta hieman sivulle ja meneväni kovaa vauhtia kohti alle polvenkorkuista kiveä. Kiven takana oli toinenkin kivi, joten vaikka onnistuinkin ensimmäisen kiven yli nostamaan keulan, lensin tangon yli ja löin pääni maahan.

Kari tuli tarkistamaan, oliko kaikki kunnossa, mutta kiukkuisena ajoin hänet kauemmas. Venäläiset pysähtyivät myös, mutta taisin sanoa heille, että kaikki on kunnossa. Jossain vaiheessa muistan ehkä puhuneeni heille jonkun lauseen venäjää. Muutenkin eilinen päivä on muistoissa hieman pätkittäinen. Unohdin kaikkien täällä tapaamieni ihmisten nimet ja vaikka Ville minulle jonkun nimen kertoikin, ei se minun mielessäni silti yhdistynyt nimen omistajaan. Ojentajaankin sain kovan tällin ja käsi lähti turpoamaan. Onneksi Magnus on ollut sählyjoukkueen lääkärinä, joten hän osasi laittaa kohon ja kompression kenttäolosuhteissa.

Koho ja kompressio

Pojat hakivat illalla kyliltä pitsat, minun jäädessä Villalle lepäämään. Lievän aivotärähdyksen ilmeisesti sain, joten varmuuden vuoksi yöksi laitettiin herätys parin tunnin välein ja tarkistettiin, että kaikki on ok. Käytännössä asia meni niin, että heräsin itse puhelimen hälytykseen ja käskin nukkuvan Villen esittää minulle kysymyksiä. 

Aamulla ihmisten nimet loksahtivat taas kohdilleen, mutta kolauksen takia päätin jo eilen jättää tämän päivän ajot väliin. Muu porukka lähti matkaan pyörinensä, Villen kanssa otimme kamerat. Skotti-Markin tyttöystävä, Caroline, oli myös mukana ja kolmistaan kävelimme Sram-reitin alas, välillä pysähtyen kuvaamaan. Malagan seutu on ilmeisen suosittu alamäkipyöräilykohde, koska samaa reittiä tuli alas myös kolmen kuskin GT:n porukka, Athertonin veljekset ja Marc Beaumont. GT:llä oli ilmeisesti uuden rungon prototyypin testaus menossa. Ainakin yksi rungoista oli kokonaan musta ja ohimennessään kuski huusi: "No photos!".

Anton tykittää Sramilla

GT Factory Racing

Sram vaikutti tosi hauskalta pätkältä, toivottavasti itsekin pääsen sen vielä ajamaan. Osa porukasta jatkoi Lomolle ja 911:lle, Karin ja Markin jättäessä ajot kouralliseen laskuja Sramilla. Odottelimme hetken kun kuski vei muun porukan Lomolle (ja toi rengasrikon kärsineen Magnuksen takaisin sieltä) ja palasi viemään meidät Villa Montañalle.

Lähdimme huoltotauon jälkeen Villen, Karin, Markin ja Carolinen kanssa rannan tasolle Benalmadenaan syömään reissun huonoimmat ruoat ja kävelemään paljain varpain hiekassa. Supermercadosta piti hakea vielä iso kasa ruokaa, koska kaikille jäi ravintolaruoasta nälkä ja Matin murkina ei viikonloppuna aamiaista tarjoa. Palattuamme kyliltä saimme kuulla, että yksi nuorimmista suomalaisista oli viiltänyt pohkeensa auki jarrulevyyn ja joutui jäämään yöksi sairaalaan kun jalka ilmeisesti operoitaisiin.

Tänään suoristin oman kolarini jäljiltä pyöräni ohjaustangon ja vaihdoin taakse uudet jarrupalat. Takavaihtajan kiinnitysruuvi on kai taas löysällä, enkä keksinyt vielä, miten saisin pyöristyneestä torx-kannasta otteen. Pyörää nostellessani käsi tuntui aika kipeältä, mutta tarkoitus olisi huomenna lähteä kuitenkin ajamaan.

Tässä vielä hieman videota El Chorron pätkiltä