Päivän pyörä

Etelästä oli mukava palata, kun Helsingissä lämpötila oli reilusti plussan puolella ja lumet sulaneet. Ajoin eilen ensimmäisen työmatkan. Pyöränä oli Meta ja lähdin Kivikon polkujen kautta kiertotietä ajamaan. Heti ensimmäisessä kohdassa, jossa piti keulaa keventää, käsi vihlaisi ikävästi. Kättä lukuun ottamatta oli kiva ajella, metsä oli yllättävän kuiva, jäätä ja mutaa oli vielä siellä täällä. Viikon alamäkiajon jälkeen oli kyllä outoa , ettei vauhtia ollutkaan laisinkaan ja hidasvauhtinen kiemurtelu tuntui kömpelöltä.

Hallainvuoren ohitin, mutta Herttoniemen puolella ajoin vielä muutaman pätkän. Polkurypistysten ja ylämäkien jälkeen kohtasin pitkästä aikaa tutun yökkäilyfiiliksen.

Koska käsi on rikki, en tänään viitsinyt lähteä maastopyörällä, vaikka mieli olisi tehnyt. Steamrollerissa on vielä nastarenkaat, enkä ole penkonut rengasvarikkoa katsoakseni, löytyisikö siihen sopivat välikelin renkaat. Työhuoneen perältä löytyi Feltin cyclocrossari. Vaihdoin Feltistä maantierenkaat syksyllä karkeampikuviosiin ja ajoin sillä muutaman työmatkan ja lenkin, mutta läpi talven se on seisonut koskemattomana. Pölykerros oli päällä. 

Hylätyn pyörän runko on pölyssä

Felt on tällä hetkellä omistamistani pyöristä ollut minulla pisimpään, kohta neljä vuotta. Aika nopeaa on ollut kaluston vaihtuvuus. Ostin aikanaan runkosetin käytettynä ja kasasin sen ympärille kevyehkön kurapyörän Campagnolon vaihteilla ja Eastonin EA 90SL -kiekoilla. Sittemmin pyörällä on ajettu kaikkea VPCX:n ja Tarton Rattarallin väliltä. Kura-ajoissa satula on kulunut niin, että se piti teipata kasaan ja kiekkosetti on uusittu kun jarrupinnat kuluivat puhki ja vapaaratas oli loppu.

Viime kesänä keskityin lähinnä endurokisoihin, vaikka muutaman maantietapahtuman ajoinkin, joten syksyn cyclocross-karkelot ja VPCX:t jäivät ajamatta. Kivahan se olisi ollut osallistua, mutta ei kai kukaan tosissaan väitä crossauksesta nauttivansa!

Pyörän geometria tuntui pitkästä aikaa todella oudota ja tanko aivan liian kapealta. Ajoin pihasta tielle varomattomasti ja kynnyksen tipauttaessani käteen vihlaisi perkuleesti. Pyörä sentään kulki hyvin. Vaikka oli vastatuulta, enkä täysillä ajanut, matka-aika oli n. 10 minuuttia lyhyempi kuin samaa reittiä eilen ajaessani Metalla.

Kotiin!

Kevät ja kevyt liikenne on vähän kuin kesä ja hyttyset. On mukavaa kun aurinko paistaa ja on lämmintä, mutta kun ensimmäinent hyttynen ilmaantuu, sitä melkein toivoo jo talven tulevan takaisin. Kun lumet ovat sulaneet ja aurinko vähän paistaa, jalankulkijat ja varsinkin amatööripyöräilijät ilmestyvät kevyen liikenteen väylille. Tokihan jalankulkijat kävelet pyöräteillä ympäri vuoden, mutta nyt siellä on seurana myös keskellä tietä kuulokkeet päässä hidastelijat,  jalkakäytäväpyöräilijät, rinnakkainpyöräilijät, puhelinpyöräilijät, väärään suuntaan pyöräilijät ja mitähän vielä...

No, kaikille on tilaa.

Paitsi pyöräteillä.