Sokka irti, vihdoinkin

Kasasimme Villen kanssa eilen iltapäivällä pyörät. Evoc-laukun kanssa pyörän kasaaminen on noin kymmenen minuutin homma. Villellä on suomalainen Natsa lainassa, johon pyörä pitää purkaa lähes kokonaan. Suurin homma kasaamisessa oli askarrella Villen tubeless-renkaat vanteille. Eastonin vanteiden venttiileistä ei saa sieluja irti, joten Napsautin ei pysty puhaltamaan ilmaa tarpeeksi nopeasti nostaakseen renkaita vanteille. Varsinkin vaijerillinen dh-ardent oli haastava tapaus. Villellä taisi käydä sisuriin lankeaminenkin mielessä. 

Kun olimme saaneet pyörät kasaan, muu porukka saapui Villalle. Kari oli hymyssäsuin, reitit olivat olleet hauskoja ja suomienskamiehelle helppoja.

Mr. Enduro Finland

Illalla kävimme Longhornissa isolla porukalla syömässä. Päivän tarjous oli all you can eat -grilli ja tulihan sitä lihaa syötyä.

Täksi aamuksi olimme saanet aamupalan järjestymään vastapäisen suomalaispariskunnan luona. Jos Villalla on tarpeeksi porukkaa ja halukkaita, Matti vaimoineen järjestää pientä hotelliaamiaista vastaavan ruokailun tiloissaan. Matti hoitaa myös osan Switchbacksin shuttlauksesta ja muutenkin vaikuttaa olevan eräänlainen MacGyver. Hommat hoituvan ja kielet vaihtuvat sujuvasti suomesta espanjaan ja ruotsista englannin kautta saksaan.

Lähdimme aamulla 9.30 kohti ensimmäistä trailia. Bussissa taisi olla kaikkiaan 9 kuskia, opas Jesus mukaanlukien. Villen kanssa olimme aika hermostuneita ensimmäisen ajopäivän suhteen. Ensimmäinen pätkä oli nimeltään B-line. Lähtö oli tuulisella paikalla, minkä takia Michael hieman epäili meidän ajattamista siellä.

Kroppa oli kylmiltään alamäkeen lähtiessä kankeana ja ajotuntumaa ei ollut ollenkaan. Pohja oli irtokivistä ja liukasta. Pätkä oli noin viisi minuuttia pitkä ja sen varrella pysähdeltiin ihmettelemään vaikeampia kohtia, mutta silti jo ensimmäisen laskun puolivälissä puristusvoima katosi sen verran, että jarruttaminen ja samanaikainen ohjaaminen meni vaikeaksi. Lopussa oli vielä yksi hankalampi kohta, jota en saanut ajettua ensimmäisellä yrittämällä vaan talutin pyörän alas. Maa oli hienoa hiekkaa ja dropin jälkeen piti tehdä tiukka käännös vasempaan melko jyrkässä kohdassa, jossa vauhtia ei saanut laskea kovaksi ja jarruttaessa pyörä lähti alta. Hankalaa.

Roinat ulos autosta ja ns. lämmittelypätkälle..

B-linen alku

Ajoimme B-linen vielä uudestaan, taisin kerran käydä eturenkaan pyyhkiydyttyä alta pois nenälläni, mutta muuten lasku meni hieaman paremmin. Epävarmalta meno silti tuntui, eikä kroppa ollut vieläkään oikein lämmennyt. Lopun hankalan kohdan sentään pääsin, kun sitä porukalla pähkäiltiin ja pari kertaa yritettiin.

Michael halusi ajattaa ensin lyhyempää pätkää lämmittelyksi, joten kahden B-linen laskun jälkeen lähdimme pidemmälle reitille, Lomolle. Lomo ajettii ensin porukalla ja useamman kerran pysähdyttiin ihmettelemään hankalampia kohtia. Olipa matkalla yksi jyrkkä ja hiekkainen kohta, jota Jesuskaan ei ajanut, eikä ensimmäisellä kierroksella kukaan muukaan. Ajaminen oli tökkivää kun letka pysähteli jatkuvasti, mutta kroppa alkoi sentään pikkuhiljaa lämpenemään. Lomo oli vaihtelevampi ja huomattavasti pidempi kuin B-line, metsässä mutkittelevaa ajamisen kuluttamaa polkua. Alku reitistä oli hiekkaisempaa, välissä oli muutama kivikkoinen kohta ja lopussa loivempi irtokivinen osuus. Tökkivän tutustumisajon jälkeen ajamisesta ei vieläkään ollut juuri päässyt nauttimaan, mutta kun Lomo ajettiin toisen kerran ilman pitkiä pysähdyksiä, minunkin sydän suli ja huomasin loppupätkän ajavani leveä virne suulla! Jyrkän kohdan, jonka Jesus jälleen talutti, onnistuimme venäläisen Antonin kanssa ajamaan, joskin se adrenaliiniryöppy, minkä jyrkänteen haparoinnista sain, riittäisi varmaan loppureissulle.

Ajoin Lomon toisella laskulla paljon toisen pyörän perässä kiinni ja mielelläni olisin ajanut sen vielä kerran kokonaan omaa vauhtiani, niin hauska se toisella laskulla oli. Karavaani päätti kuitenkin lähteä kohti seuraavaa pätkää.

Kari oli eilen ajanut 911-trailin, joka oli kuulemma mukava pätkä. Tänään ajoimme siitä jonkin toisen version. Alku oli mukavasti viettävää pätkää, jonka jälkeen poikkesimme eilen ajetulta reitiltä. Keskiosa pätkästä oli erittäin teknistä, kivikkoista ja hiekkaista jyrkkää polkua, jonka aikana jatkuvasti pysähtelimme odottelemaan joukon häntää. Yleensä pysähdykset tapahtuivat vielä juuri ennen jotain hankalaa kohtaa, ajo oli erittäin katkonaista ja pysähdysten jälkeen rytmin saaminen vaikeaan kohtaan oli lähes mahdotonta. Saksalainen kaveri ajoi pätkää  ilman ketjua katkaistuaan sen Lomolla, joten odottelua tuli senkin takia paljon. Teknisen keskiosan aikana oli vielä jyrkkiä nousuja, joita piti taluttaa seuraavaan lyhyeen jarruissa roikuttavaan laskuun, joten kovin mukava ei tökkivä osuus ollut. Viimeinen kolmannes oli melko loivaa, mutta sileää ja osittain poljettavaa nopeaa polkua, mikä jätti kuitenkin ennen lounastaukoa hyvän maun ajamisesta. Aikaa 911:n ajamiseen meni yli puolituntia.

Maisema hyvä, polku osittain paska

Lounas ja reissun paras kahvi

Kävimme lounaalla pyöräkaupassa hakemassa saksalaiselle uuden ketjun ja huoltoaseman kahviossa syömässä. Kahvion palvelu oli tuttuun tyyliin erittäin hankalaa espanjaa taitamattomalle, mutta kahvi oli hyvää ja sämpylät mainioita.

Päivän viimeinen pätkä oli Ridiculator (because it's ridicilously good), jonne ajaessamme juttelimme saksalaisen kanssa enemmän ja hän paljastui Schwalben työntekijäksi. Kukaan ei ollut aiemmin huomannut, mutta hänellä oli uusi mystisyyden verhon peitossa oleva kaksikammioinen Magic Mary renkaana, mistä ei lisäinfoa tivaamisesta huolimatta herunut. Ridiculatorilla tapasimme myös toisella autolla liikenteessä olleen suomalaisen porukan.

Schwalben dual chamber ja kaksi venttiiliä

Ridiculator oli hyvä. Ensimmäinen lasku ajettiin taas hieman rauhallisemmin tutustuen. Alku oli irtokivistä, mutta ei liian jyrkkää taikka vaativaa ja kaikissa mutkissa oli mukavasti bermiä. Reitillä oli muutama tienylitys ja ensimmäisen ehkä neljänneksen jälkeen matkalla alkoi olla sopivia helppoja hyppyjä. Keskivaiheilla oli yksi helposti tuplattava hyppy ja yksi step up, josta sai mukavasti ilmaa. Omat laskeutumiseni tosin, ainakin ensimmäinen, tulivat melkein pelottavan takapainoisina. Lopussa oli vielä yksi droppi gäpillä, mikä oli itseasiassa todella helppo ajettava, mutta ensimmäisellä yrityksellä adrenaliiniryöppy oli samaa tasoa kuin Lomon jyrkkä lasku ja polun päätteeksi oli lähellä, ettei tarvinut tarkistaa housuja, josko sinne olisi jotain lurahtanut.

En edes muista, ajoinko Lomon kaikkiaan kaksi vai kolme kertaa, hauskaa se kuitenki oli. Kroppa alkoi olla sen verran murjotun tuntuinen, että minä ja suurin osa porukastamme jäi viimeiseltä laskulta pois, kun joku pätkän vielä halusi ajaa.

Kuski tiputti ajoporukan kylään olusille ja täytyypä sanoa, että kun eilen tuli todettua puitteiden olevan kunnossa, niin mukavaa seuraakin on matkalle sattunut ja reititkin ovat pääasiassa hyviä. Kari ja Ville saivat ennen lounasta muutamat tällit, jotka vaikuttivat hieman heidän ajofiiliksiin ja tuntumaan, mutta kaiken kaikkiaan kaikille jäi kuitenkin hyvä maku päivän ajeluista.

Illalla Kari ja Ville kipaisivat kyliltä salaattitarpeet ja entrecotet grillattavaksi. Jälkiruoaksi oli suklaajäätelöä ja peli yatzya. Ville voitti.