La Zubia

Tänään heräsimme normaalia aiemmin. Matti ja Maija tarjosivat aamupalan 7.30 ja tunti myöhemmin koko Villan porukka lähti kahdella bussilla kohti Sierra Nevadan kupeessa sijaitsevaa La Zubiaa. Ajomatka kesti pari tuntia, jonka aikana kerkesin torkahtaakin hetkeksi.

Matkalla saksalainen Rene kertoili taustoja Schwalben maastorenkaiden nimien takaa. Big Betty tulee erään työntekijän pyylevän vaimon mukaan, Rock Razor oli taas Schwalben facebook-sivujen kautta yleisön ehdottama nimi. Lihavaa Alberttia ei kuulemma ole olemassa. Hyvästi sille mielikuvalle.

Sierra Nevadan huipuilla on lunta

La Zubian traili on loivalla alueella ja kulkee joen uomaa mukaillen ja osittain sen pohjalla. Mutkissa on mukavasti kallistusta ja eilisistä reiteistä poiketen tänään ajettiin kokonaan kovalla pohjalla. Ensimmäinen puolisko trailista on hitaampi ja kiemurtelee enemmän, loppuosa on taas suoraviivaisempaa luukuttamista, jossa jarruihin ei juuri tarvitse koskea. Koko matkalla on melko helppoja hyppyjä, joista osassa osaava saisi paljonkin ilmaa. 

Ajoimme alkuun pätkän ehkä neljään kertaan, jonka jälkeen kävimme lähistöllä erään Martinin luona hakemassa Antonille uuden ohjainlaakerin ja söimme matkalla ostettuja sämpylöitä. Martinin pihassa oli Trekin kuorma-auto ja iltaisen googlettelun perusteella Martin on Trek World Racingin Team Director. Ville sai Martinilta tarroja.

Tauon jälkeen pätkää ajeltiin vielä joitakin kertoja. Kahdella peräkkäisellä laskulla tiputin ketjut pyörästäni ja huomasin katkaisseeni eturattaasta yhden hampaan. Hammas oli vielä sellaisessa kohtaa, että oikea jalka edessä ajaessani ketju pääsee juuri puuttuvan hampaan kohdalta hyppäämään pois. Anton vinkkasi, että ratasta voisi kääntää 90 astetta, jolloin puuttuva hammas ei olisi niin kriittisessä kohtaa.

Puuttuva hammas

Ratasta käännellessäni huomasin myös, että takaiskarin kiinnityksessä oli hieman klappia. Spessun Endurossa iskarin kiinnitysruuvi on kohtisuorassa iskarin runk´gon suuntaisesti, eikä siihen pääse käsiksi purkamatta osaa linkustosta. Remonttihommissa meni kaksi laskua hukkaan ja kun sain pyörän jälleen ajokuntoon, ajoin pätkän enää vain kerran. Kroppa alkoi olla aika väsynyt ja osittain tauon kangistama, mutta pyörä tuntui taas toimivan mukavasti. Viimeisen laskuni jälkeen odottelin muita alhaalla. Porukkaa saapui tipotellen, Villeä ja Karia odoteltiin melko kauan, he kun jäivät salaiselle iskarinsäätöoperaatiolle matkan varrelle. Kukaan ei enää ilman uutta taukoa olisi jaksanut laskea lisää ja kellon ollessa jo melko paljon suuntasimme kylään kahville ja syömään.

Kolmelle kovalle ajopäivä oli hyvä. Kukaan ei kaatunut ja samaa pätkää ajaessa vauhti kasvoi laskukertojen edetessä. Meille kaikille pätkä oli paras tai yksi parhaista ikinä ajetuista reiteistä. Päivän helpohkolla reitillä ajovirheet eivät kostautuneet samalla tavalla kuin eilen, tosin ruotsalainen Magnus onnistui sohaisemaan itseään tangolla alavatsaan ja jäi jo varhaisessa vaiheessa päivää huilailemaan lähtöpaikalle. Jesuskin vaikutti apaattiselta tänään, liekö eilinen lompakon katoaminen vielä vaivannut.

Magnus istui puun alla suurimman osan ajoajasta

Paluumatkalla pelattiin erä yatzya puhelimella. Voitin

Paluumatkalla pysähdyimme hakemaan kaupasta ruokatarpeet, salaattia ja lihaa. Ruoan jälkeen pelasimme isommalla porukalla oikeilla nopilla yhden yatzyn. Rene, Mark ja Caroline olivat ensikertalaisia, mutta pääsivät peliin mukaan hyvin. Yatzeja heitettiin pelissä monta, taso oli kova ja kilpailu tiukka. Kari voitti Markin lopulta kahden pisteen erolla!