SM-sarjan kisat ovat koko viikonlopun pituisia. Lauantaina on harjoituspäivä ja sunnuntaina kisapäivä. Kävimme Villen kanssa ajamassa treenit lauantaina. Olimme perillä Messilässä yhdentoista aikaan ja jo silloin oli porottava helle. Kaunis sää, mutta itse viihdyn kuumalla mieluiten valjon puolella ja tekemättä mitään. Olimme molemmat sitä mieltä, että treenit ajaisimme melko rauhallisesti, varsinkin poljettavissa kohdissa säästellen.
Kisapätkiä oli neljä erilaista. Kolme niistä lähti Messilän mäen huipulta ja yhdelle ajettiin huipulta lähtevä siirtymä 3-4 kilometrin päähän Tiirismaalle. Ajoimme aluksi Messilän pätkät pariin kertaan pysähdellen silloin tällöin ajolinjoja pähkäilemään. Edellisenä viikonloppuna olimme Matti Lehikoisen vetämällä kurssilla käyneet yhden kisapätkän linjoja läpi. Silloin tuli paljon järkeviä huomioita, mutta eipä sitä itse pähkäillessä yhtä varmasti osaa päättää, minkälainen lähestyminen johonkin paikkaan paras olisi. Kävellessä on hankala tajuta, minkälaisella nopeudella paikkaan ajaessa tulee. Seisoskellessa järkevältä tuntuva linja saattaakin ajaessa olla aivan onneton. Käytännössä homma tuntuu toimivan parhaiten niin, että ajaa pätkän läpi ja jos joku kohta menee huonosti, pistää sen muistiin ja ajaa hitaammin, tarkemmin tai eri linjaa seuraavalla kerralla.
Kävimme ensin erikoiskokeet kaksi ja kolme läpi. Kakkonen olikin edellisviikonlopulta suurinpiirtein tuttu. Suurimman ongelman aiheutti matkalla oleva pieni ylämäki, johon syöksytään röykkyisen metsän läpi. Röykkyisen kohdan aikana ei juuri tule poljettua ja heti sen jälkeen 90 asteen mutka kääntyy ylämäkeen. Tiputin ketjut ja veivasin mäessä tyhjää, kun Ville ajoi perääni. Hyvä enne kisaa ajatellen. Samassa kohtaa olin jo edellisviikonloppuna tehnyt saman homman.
Kolmospätkällä taisin käydä treeneissä nenälläni. Jos muistan oikein, ensimmäisellä laskulla merkkasin mutkan takaa hieman yllättäen tulevan kannon, jonka ajoin sisäkautta. Seuraavalla laskulla tulin vähän turhan kovaa, joten yritin hypätä kannon yli, mutta takapyörä taisi pukata pyörän ympäri. Näin siinä ehkä kävi.
Ennen nelosen ensimmäistä treeniä törmäsimme muutamaan tuttuun ja ajoimme pätkän neljän kuskin letkassa. Kolme meistä kaatui Akin kivikon loppuosan kinkkisiin mutkiin. Toinen yritys meni hieman paremmin ja jäimme laskun jälkeen katsomaan, miten muut kivikon ajoivat. Kova rytinä kivikossa kävi, kun lähemmäs puolet noin kymmenestä ohiajaneesta kuskista kaatui enemmän ja vähemmän näyttävillä tyyleillä.
 |
| Ruokaa odotellessa ehtii aistia leirintäalueen tunnelmaa |
Kun Messilän pätkät olivat ajettu pariin kertaan, menimme leirintäalueelle lounaalle. Uima-asuiset ihmiset nauttivat terassilla kesästä ja karaoke oli kuumimmillaan. Ville ei taida olla musiikkimiehiä, joten haimme ruokarauhan talon toiselta puolelta, minne karaoke ei kuulunut. Hampurilaisaterioita odotellessa meinasimme itsekin muumioitua osaksi leirintäaluetta.
Tiirismaan säästimme loppupäivälle. Ideana oli, että uusi rata muuttuisi ajettaessa aika paljon, joten ehkä se olisi myöhemmin iltapäivällä enemmän siinä kunnossa, mitä se olisi kisassakin. Siirtymä alkoi hissiaseman yläpäästä rennosti alamäkeen laskemalla. Kolme tai neljä kilometriä siirtymää ei kuulosta pahalta. Aamusta alkanut helle ja hakepohjaisella tiellä ylämäkeen kääntynyt siirtymä oli kuitenkin aika ajoin hieman tuskaisaa. Tiirismaan pätkä oli omasta mielestäni kisapätkistä ehkä hauskin. Aika paljon siinä oli poljettavaa, mutta myös hauskaa offcamber-kurvailua. Sopiva sekoitus fyysisyyttä, teknisyyttä ja vauhtia.
 |
| Tiirismaan siirtymä |
Treenipäivästä jäi kokonaisuudessaa fiilis, että enemmänkin olisi voinut treenata, mutta voimia piti säästellä, eikä muutaman mahdollisesti säästetyn sekunnin takia jaksaisi stressata.
Kisapäivänä hissit aukesivat yhdeksältä ja ajajakokous oli 10.15. Kärki lähtisi radalle 11:ltä. Olimme yhdeksän jälkeen paikalla ja näimme Akin parkkipaikalla, jonka viereen pysäköimme auton. Aki ei ollut treenipäivänä paikalla, joten hän oli käynyt ajamassa Tiirismaan pätkän heti sunnuntaina aamulla. Siellä oli kuulemma käärme tarttunut kenkään! Kohta Karikin ajoi paikalle Tiirismaan reissulta, ja Tres Duros oli pitkästä aikaa kasassa.
 |
| Tres Duros Riding Society - Kuva: Matti Piippo |
Kerkesimme pari laiskaa lämmittelylaskua ajaa ennen ajajakokousta. Kokouksen jälkeenkin olisi ollut aikaa muutamaan treenilaskuun, mutta siirtymä Tiirismaalle saisi toimia alkuverryttelynä. Päivä olisi muutenkin pitkä ja Tiirismaan pätkä alkoi poljettavalla osuudella, joten kyllä siinä kerkeisi virittyä tunnelmaan.
Puolitehoinen treenaaminen kostautui hieman ensimmäiselle kisakierroksella. Tiirismaalla ajoin yhden kohdan epätarkasti ja ajauduin polulta ohi pieneen vastamäkeen, jonka jouduin könyämään jalat maassa ylös. Maalissa odotin minusta seuraavalla kisanumerolla ajavan Karin saapumista ja yritin arvioida aikaeroa. Kai siinä muutama sekunti oli takkiin tullut. Kakkospätkällä tiputin taas tutussa kohtaa ketjut ja juoksin mäen vanhana cyclocross-miehenä ylös ja sain alamäkeen polkaistua ketjut paikoilleen. Maalissa taas arviointi, Kari tuli perässä aika pian.
 |
| Maximun attack - Kuva: Kosti Koistinen |
Kolmospätkällä en tajunnut nostaa satulaa ylös tasaisella poljettavalla osuudella. Tasaisen kohdan jälkeisen osuuden ajoin liian isolla vaihteella, ehkä saanut parissa hitaammassa kohdassa poljettua tehokkaasti. Nelospätkällä taisin Akin kivikon lopussa käyttää jalat maassa, mutta siihen ei luultavasti sekuntia enempää aikaa mennyt.
Ensimmäinen kierros meni selkeästi vielä harjoittelukierroksena, kisavauhdilla tuli yllätyksiä, jotka sain korjattua seuraaville kierroksille. Kakkospätkän ketjunpudotuskohtakin meni hyvin, kun säädin etuvaihtajaa hieman ulospäin ja pyrin polkemaan ainakin muutaman polkaisun rynkytyskohdassa, jottei ketju pääsisi kokonaan tippumaan.
 |
| Kuva: Tomi Ojavuo |
Kisapäivä oli aika rankka. Kisa kesti lähdöstä maaliin noin viisi tuntia. Koko rata oli yhteensä noin 40 kilometriä pitkä. Pyrin koko ajan juomaan hieman enemmän, kuin mitä janon tunne käski tekemään. Kisapäivänä meni iso Vichy-pullo, 2l juomareppu, pari Gainomaxia ja pari pientä pulloa urheilujuomaa. Krampit pysyivät loitolla ja reisissäkin rupesi kunnolla painamaan vasta viimeisellä siirtymällä takaisin Tiirismaalta. Rautareisi-Kari kärsi kisan loppupuolella hieman krampeista ja Villelläkin oli kuumuuden kanssa ongelmaa, ehkä jopa lievä auringonpistos, kun ambulanssitapauksen (huhun mukaan virolaisen kisaajan isä oli testannut poikansa pyörää ja kaatunut) takia alkukisassa tuli viive ja loppupää joutui odottelemaan hissiasemalla auringonpaahteessa Tiirismaan siirtymälle pääsyä.
Viime vuonna ajoin endurosarjan ensimmäistä kertaa. Silloin oli hauska pyrkiä nousujohteiseen kisaamiseen, eli että sijoitus olisi aina parempi kuin lähtönumero. Viimeistä, Tahkon kisaa lukuunottamatta se onnistuikin. Tänä vuonna olin ajatellut, että olisi kiva ajaa top 30 joukossa. Lähtönumeroni oli 54 ja sijoitus 46. Sijoitus on ihan ok, mutta harmittamaan jäi, että viime vuonna Messilän kisassa kärkeen oli vähemmän eroa, kuin tänä vuonna! Se oli kuitenki toinen hissienskakisani ja ajoin silloin aivan uudella eli tavallaan vieraalla pyörällä. Ja pikkukypärässä ilman suojia. Tuloksissa on myös hauska seurata tuttuja kuskeja, jotka ovat suunnilleen samantasoisia kuin itse. Tällä kertaa suurin osa heistä oli minua nopeampia.
 |
| Viime vuonna mentiin kovempaa? - Kuva: Kosti Koistinen |
Yleisen sarjan voitti ehkä odotetusti Matti Lehikoinen, vaikka Calpiksen kisassa Aki Färm sekoittikin hieman pakkaa. Tulokset
 |
| Kuohujuomaa ja kunniaa |
Oli tulos mitä tahansa, kisaa oli kuitenkin kiva ajaa. Meta tuntuu toimivan enskapyöränä periaatteessa hyvin. Jousitus ei syö tehoja liikaa kiihdytyksissä, eikä sillä ajaminen kivikkoihin tunnu mitenkään pelottavaltakaan. Keula on ehkä hieman heppoisen tuntuinen. Viime vuonna Ounasvaaran kisassa vaimennuspuoli kosahti ja keulan vääntymisenkin tuntee kovaa kivikoihin ajaessa.
Kisan saldona oli hieman vääntynyt eturatas ja haljennut bashring, keula laski vaimennuspuolelta öljyt pihalle ja taka-akseli löytyi toistuvasti ajaessa. Takavaihtajakin natisee, eikä vaihda kovinkaan täsmällisesti. Jarruissa on myös jotain hämminkiä, takajarru kun mielestäni painui, sopivasti Akin kivikossa, kerran pohjaan, mutta pumppauksen jälkeen toimi kyllä normaalisti. Pyörä on edelleen, neljä päivää kisan jälkeen nurkassa koskematta ja kuraisena, mutta jonkinlaista operaatioita sille olisi tarve suorittaa..
Enskahommat voiki nyt pariksi viikoksi unohtaa. Seuraavat kisat Jyväskylän Laajavuoressa 14.-15.6.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti