Tänään oli tarkoitus mennä porukalla sessioimaan Malminkartanonhuipulle, eli Jättärille. Paikkahan on Helsingin korkein kohta ja aktiivisen rakentajat ovat viritelleet sinne alamäkireittejä. Spessu olisi sopiva peli sinne ja sainkin eilen työkaverin kautta linkin kaverille, joka pystyi sorvaamaan sopivan spacerin Spessun linkuston väliin. Koko laakerisetti on myös tilauksessa, mutta se ei ole kerinnyt vielä saapumaan. Meidän oli tarkoitus nähdä Villen kanssa Malminkartanon Jättärillä kahdeltatoista. Hain kuitenkin tiimipaidat Hi5Bikesista ja kävin pajalla katselemassa spacerin sorvausta ja siinä samalla aika vierähti ja odotutin Villeä reilun tunnin verran.
No, oli kello mitä vain, pyörä kasaan ja tunkkaamaan. Tänään oli itselleni ensimmäinen kerta useampaan vuoteen Jättärillä. Kerran olen siellä jonkun polun ajanut alas jarrut pohjassa. Tänään sain ajamisesta vähän enemmän irti. Paikka oli kerrassaan positiivinen yllätys, vaikka muutaman videon sieltä olenkin nähnyt. Reittejä huipulta menee useampi ja korkeusero on käytetty tehokkaasti hyödyksi. Mutkia ja hyppyjä on koko ajan, joten tylsää ei ehdi tulemaan. Paitsi kun on laskun suorittanut ja pitää tunkata takaisin ylös. No, osaapa arvostaa alamäkeä ja onhan tuo tunkkaaminen ehdottomasti osa paikan glamouria!
Ajoimme pääasiassa yhtä ja samaa linjaa koko ajan. Hauska freeride-pätkä, jonka varrella on penkkamutkia, muutama mahdollinen wallride ja hyppyreitä. Yhdessä kohtaa on kolme erikokoista hyppyriä vierekkäin. Helppoja tasaisia lavoja, jotka eivät heitä yläviistoon ollenkaan, joten isoimmastakin uskalsin hypätä. Pätkän lopuksi on kaksi arviolta kuuden metrin gäpillä olevaa hyppyä, ne jäivät toistaiseksi ajamatta. Kokeilin ajaa yhtä toistakin linjaa, mutten siitä yhdellä laskulla paljoa saanut irti ja siinäkin hypyt jäivät ajamatta.
Hauska paikka, pitää ehdottomasti mennä uudestaan.
 |
| Tiimi kasassa, ainakin melkein |
No, oli kello mitä vain, pyörä kasaan ja tunkkaamaan. Tänään oli itselleni ensimmäinen kerta useampaan vuoteen Jättärillä. Kerran olen siellä jonkun polun ajanut alas jarrut pohjassa. Tänään sain ajamisesta vähän enemmän irti. Paikka oli kerrassaan positiivinen yllätys, vaikka muutaman videon sieltä olenkin nähnyt. Reittejä huipulta menee useampi ja korkeusero on käytetty tehokkaasti hyödyksi. Mutkia ja hyppyjä on koko ajan, joten tylsää ei ehdi tulemaan. Paitsi kun on laskun suorittanut ja pitää tunkata takaisin ylös. No, osaapa arvostaa alamäkeä ja onhan tuo tunkkaaminen ehdottomasti osa paikan glamouria!
Ajoimme pääasiassa yhtä ja samaa linjaa koko ajan. Hauska freeride-pätkä, jonka varrella on penkkamutkia, muutama mahdollinen wallride ja hyppyreitä. Yhdessä kohtaa on kolme erikokoista hyppyriä vierekkäin. Helppoja tasaisia lavoja, jotka eivät heitä yläviistoon ollenkaan, joten isoimmastakin uskalsin hypätä. Pätkän lopuksi on kaksi arviolta kuuden metrin gäpillä olevaa hyppyä, ne jäivät toistaiseksi ajamatta. Kokeilin ajaa yhtä toistakin linjaa, mutten siitä yhdellä laskulla paljoa saanut irti ja siinäkin hypyt jäivät ajamatta.
Hauska paikka, pitää ehdottomasti mennä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti