tiistai 13. toukokuuta 2014

Työmatkaenduroa osa 2

Yli viikon tauon jälkeen oli mukava päästä taas pyörän selkään. Ajoin työmatkalla mennessä ja tulessa Hallainvuoressa ja Länsi-Herttoniemessä polkuja. Menomatkalla kävin myös vähän hassuttelemassa Suvilahden skeittiparkissa, vaikkei 29 ehkä oikea vekotin sinne olekaan. Tänään oli sateista ja metsä oli kostea ja liukas. Jostain syystä olen aina tykännyt ajaa märällä säällä, vaikka inhoankin pyörän ja vaatteiden pesua, eikä ajamisestakaan tunnu liukkaalla mitään tulevan.

Kun kirjoitin ensimmäisen osan työmatkaendurosta, tarkoitukseni oli julkaista työmatkan varrelta muutama säännöllisesti ajamani pätkä, joita silloin tällöin voisi kellottaa. Tälle pätkälle osuu kaksi pientä hyppyriä (videolla kohdassa 2:05), joista olen blogissa kirjoittanut aiemmin. Reitti ei ole kovinkaan vauhdikas, vaikka aloituspaikka onkin aika paljon korkeammalla kuin loppu. Muutama lyhyt ylämäki sattuu matkalle ja jonkin verran tasaista. Pätkä kuitenkin lähtee melkein heti Hallainvuoresta Herttoniemen puolelle tultaessa ja sen jälkeen voi rullailla "siirtymän" Hyppytornin trailille. Kostean sään ja kovan yrittämisen takia matkalle sattui muutama lipsahdus, mutta pohja-aika on nyt 3:20.




Tässä vielä Cyclemeterin käppyrät ja kartta reitille.

Sunnuntaina olisi Matti Lehikoisen vetämä endurokuskeille tarkoitettu ajokurssi. Spessu on nyt hetkellisesti telakalla, joten sinne on varmaankin lähdettävä Metalla. Kurssi on Messilässä tai Calpiksessa. Saapa sen jälkeen nähdä, mikä on fiilis pyörien suhteen. Tällä hetkellä tuntuu, että Metalla voisi ajaa ainakin Messilän kisan.

Huomenna pitää käydä pyöräkaupoilla, jos Metasta kisapeliä aikoo. Jarrupalojen kanssa on häikkää, etujarru toimii kunnolla vain märkänä ja takanakin on väärät, eli toimivat, mutta liian kapeat palat. Joku päivä silmäni osuivat Metan satulan kiskoihin ja ne olivat surullisen näköisesti vääntyneet. Huomasin sen tänään ajossakin, satulan peräpää valuttaa alas. Joskus viime vuonna laskeuduin hypyn satulan päälle, jonka jälkeen jouduin jo kerran vääntämään satulan takaisin suoraksi. Uudestaan en kiskoja viitsisi suoristella, tuskin kestäisivät ehjinä kauaa.


Enskavekotin ja surullinen satula

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti