Ajoin eilen pienen tauon jälkeen polkujen kautta töihin. Joku oli ihan nähnyt vaivaa rikkoakseen rakentamani hyppyrit. Alastulon koivutukki kuitenki painaa kymmeniä kiloja. Se ei ihan potkaisemalla siirry, toisin kuin hyppyrien nokat, jotka oli joskus aiemmin rikottu.
Liekö lapsien tekosia vai luontoihmisten halu pitää metsä koskemattomana?
Olin Spessulla liikenteessä. Kävin Messilän kisan jälkeen pari kertaa Calpiksessa ja Spessussa oli dh-renkaat alla. Muun pyöräkokoonpanon tilanne on se, että Meta on Messilän jäljitä palasina ja odottaa varaosia, Steamroller on varastossa nastarenkailla varustettuna ja Feltin cyclocrossari, jolla ajoin tiistaina töihin odottaa takanavan laakereiden vaihtoa. Ihmettelin, kun se piti epämääräistä naksustaa, tai on pitänyt jo pidemmän aikaa, eikä sitä saanut paikallistettua mihinkään ns. normaaliin paikkaan. No, tajusin kokeilla nostaa takapyörän ilmaan satulasta ja polkaista ja koko pyörähän siinä tärisi, niin rouheassa kunnossa laakerit ovat. Helpoin operaatio eilen aamulla oli siis heittää rullaavat renkaat Spessuun ja ajaa sillä. Rullaavat tarkoittavat tässä tapauksessa 2.4" Exo ja 2.25" LUST Ardentteja.
Kivahan Spessullakin on ajaa, mutta kömpelöltä se polkiessa tuntuu. 26" -kiekot, matala keskiö, 180 millin jousto ja loiva keulakulma ovat kaikki mukavia asioita alamäessä. Hitaassa teknisessä sillä on hankala jumpata.
Laajavuoren kisa on ensi viikon viikonloppuna. Saa nähdä, saanko Metan kasaan siihen mennessä. Ajaahan sen kisan toki kummalla vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti