Järsvö Bergcyckel Park

Keskiviikkona oli Ruotsin turneen ensimmäinen ajopäivä. Paikkana oli Järvsjö Bergcyckel Park. Hauska paikka. Korkeuseroa mäellä on parisataa metriä ja merkittyjä ratoja reilu kymmenen. Ne risteilevät keskenään ja jakavat muutamia osuuksia. Bikeparkin käytössä pyörii yksi tuolihissi. Hissiaseman yläpäästä lähtee kolme reittiä, yksi alas asti menevä musta ja kaksi muuta, joiden kautta pääsee haarojen kautta kaikille muille pätkille. Hissin ala-asemalla on lisäksi pieni pumptrack ja dirtti.

Reittikartta

Dirtti hissin ala-asemalla

Ajoimme päivän aluksi useamman kerran Barbrota, joka on kokonaan rakennettua sileää bermi- ja hyppybaanaa. Ensimmäiset laskut menivät tuntumaa hakiessa ja ala-asemalla piti vaimennuksia ruuvailla rauhallisemmiksi. Kolmannesta laskusta meno alkoi maistumaan paremmin. Barbron hypyissä oli pientä ongelmaa, että osa paukahti melkein pohjalle asti ja toisiin taas olisi pitänyt saada enemmän vauhtia, kuin mihin itse bermeistä kykeni saamaan. Kaikin puolin hauska pätkä siltikin.

Seuraavaksi laskimme En Tuff Brudin pariin otteeseen. Se oli hidas ja tekinen pätkä, eikä toiselle laskullekaan vauhtia uskaltanut juurikaan nostaa. Röykytystä, pieniä droppeja, kivikkoisia sokkohyppyjä ja tiukkoja mutkia. Flowta ei siltä pätkältä oikein löytynyt.

Twist Twist kuittasi flown puutteen. Se on kuin Barbron isoveli. Isompaa bermiä, isompia ja paremmin suunniteltuja hyppyreitä ja droppeja. Hyppyrit olivat pääasiassa tuplia, mutta välit eivät olleet isoja. Suurimman osan tuplista pystyi rullaamaan läpi, minkä ensimmäisellä kierroksella suurelta osin teimmekin. Aika monta kohtaa Twist Twistillä oli semmosia, ettei oikein nähnyt, mihin oli hyppäämässä, joten radan tuntemisesta on todella hyötyä.

Neljäs pätkä, jota ajoimme useampaan otteeseen oli Manolito. Manolito on sininen pätkä, muttei mitenkään tylsä, saatikka kovaa ajaessa helppo. Se on aika syheröinen ja mutkat ovat tiukkoja. Lyhyillä suorilla on pieniä pumpattavia töyssyjä ja hyppyreitä. Ehkä päivän hauskin pätkä.

Aiemman jarruongelman sain ratkaistua, kun Facebookissa hätäni kuullut ystävällinen sielu tarjosi vanhempia Saintin jarruja, joista toisen kahvan kiinnitys oli poikki. Toisen kaverin kautta taas sain pyöräkaupan takahuoneesta vanhat XTR:n kahvat, jotka virittelin Saintin satuloiden kaveriksi. Tulipa letkujen asennus ja jarrujen ilmaus opeteltua samalla.

Jarrut tuntuvat toimivat ihan hyvin, tyhjän liikkeen määrä kahvassa on vain harmittavan pitkä. Tämä XTR-malli on vielä sitä vanhempaa koulukuntaa, jossa kahvalle mahtuu kaksi sormea. Jarrupalojen kuluessa kahvoja joutuu siirtämään kovin kauas ja kovassa rytyytyksessä kahvalle kurottaminen on hankalaa. No, ainakin pyörä pysähtyy.

Jarrujen lisäksi reissua edeltävään huolto-operaatioon kuului vaihtajan ylärissan vaihto. En tiedä milloin ja minkälaisessa tilanteessa se on tapahtunut, mutta rissasta oli irronnut kaksi hammasta. Eipä sitä vaihtajan toiminnassa tosin ole huomannut. Renkaiksi reissuun lähtivät Maxxis High Roller 2.5" Supertacky, joista takarengas oli keskeltä melkein slicksiksi kulunut.

Shimano Saint -jarrusatula

Shimano XTR -jarrukahva

Ylärissasta puuttuu hampaita