Pääsiäiskruisit

Viime viikon ajoin töihin kokonaan cyclocrossarilla. Kämmenessä tai sormessa on ollut vaihtelevasti häikkää viime kesän Åren reissusta asti ja Malagan jälkeen se on taas vaivannut vähän enemmän. Ehkä hyppyreiden rakentaminen, eli sahaaminen ja kaivaminenkin ovat ärsyttäneet kättä. Mene ja tiedä, mutta ajattelin ottaa rauhallisemmin viime viikon ja nappailin samalla buranaa aika reilusti. Eipä se käsi siitä kyllä paremmaksi muuttunut.

Eilen illalla ja tänään aamulla tunsin lieviä flunssan oireita, mutten viitsinyt jäädä lepäämään, kun pääsin pitkästä aikaa, eli yli viikon tauon jälkeen taas maastopyöräilemään. Kävimme Tres Durosin yhteislenkillä Kontulasta Vuosaareen. Päivä oli ehkä vuoden lämpimin, aurinko paistoi eikä tuultakaan ollut juurikaan. Oli minun vuoroni toimia lenkin vetäjänä ja tarkoitus oli ajaa koko Vuosaari ympäri polkuja pitkin Mustavuoresta Vuosaaren huipun kautta Uutelaan ja siitä Meri-Rastilan metsien läpi Rastilaan ja takaisin Kontulaan.

Tauko Mustavuoressa

Tavoite oli hieman liian kunnianhimoinen, kun porukalla ajaessa pysähdyksiä ja taukoja tulee enemmän kuin yksin ajaessa. Kontulan ja Mellunmäen siirtymiä ja polkujakaan opas ei kovin tarkasti osannut. Mustavuoreen päästyämme jäimme hetkeksi kiertämään siellä olevaa pientä pumptrackia ja toki muutenkin matkalla pysähdyimme hinkkaamaan teknisempiä kohtia.

Muutin viime kesänä Kontulaan, joten Vuosaaressa päin ei ole tullut ajettua aikoihin. Nykyään polkuja katsoo muutenkin eri silmin kuin aiemmin, joten kun Mustavuorestakin löytyy (Helsingin mittakaavassa) jonkin verran korkeuseroa, löytyi sieltä vauhdikkaita valmiita ja myös rakennuspotentiaalia omaavia alamäkeen suuntautuvia polkuja.

Ajatutin porukan Vuosaaren huipulle, missä törmäsimme kahteen dh-pyöriä taluttavaan kaveriin. He esittelivät meille Vuosaaren huipun dh-pätkän, jonka sitten ajoimme kerran alas.

Aika alkoi käydä vähiin, joten suuntasimme keulat kohti Vuosaaren metroasemaa, missä pidimme jäätelö- ja limonaditauon. Kari ja Ville tekivät elämysmatkan metrolla Kontulaan. Markin kanssa ajoimme vielä yhden polkupätkän Rastilassa, josta poljimme Kontulaan. Perillä olimme kaikki melkein samaan aikaan, joskin elämysmatkailijat olivat kerenneet kuulemma käydä jo marketissakin ostoksilla.

This is enduro

Lenkin jälkeen käteni tuntui jostain kumman syystä paremmalta ja hain Sumppi Housesta pitsan. Pitsa maistuikin aika hyvälle parvekkeella auringonpaisteessa.

Täytyypä vielä loppukaneettina todeta, että maastopyöräily on helvetin hauska harrastus, varsinkin kun on hyvällä porukalla liikenteessä!