sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Vanha suola janottaa - HEL CX Paloheinä

HEL CX Paloheinä - Kuva: Taija Röynä

Ennen kuin maastopyöräilystä innostuin täysillä, cyclocross oli ykköslaji. Viime vuonna en saanut ajetuksi tässä hienossa kisaformaatissa kisan kisaa. En virallisia, enkä epävirallisia kisoja. Lisenssittömälle kuskille tosin kaikki kisat ovat enemmän tai vähemmän epävirallisia, vaikka harrastesarjassa johonkin SPU:n alaiseen kisaan osallistuisikin. No, onneksi pääkaupunkiseudulla pyörii nykyisin erittäin aktiivinen krossiskene. Tärkeimmät krossitapahtumat ovat lajityypillisempi HEL CX -sarja ja toinen, cyclocrossin sääntöjä väljemmin tulkitseva VPCX. CCH on myös tavannut järjestää Kontulan Kelkkapuistossa kisan (virallinen!) ja Yksivaihde.netin porukalla on kai myös jotain aktiviteettiä.

Kisatarjonta on hyvä ja itselläni treenimotivaatio välillä hukassa. Nyt kun talven aikana meinasinkin treenata. Cyclocross-kisoista saa treenin. Vanha sanonta kuuluu "jos se on hauskaa, teet sen väärin" ja joku kuuluu myös sanoneen "cyclocross on hauskaa - ennen ja jälkeen kisan". Tänään kävin ajamassa HEL CX:n Paloheinän kisan.

Oli kisa sitten mikä tahansa, yleensä kisa-aamuna olen hyvin levoton. Tänään olo oli esim. endurokisoihin verrattuna huomattavasti levottomampi. Melkein keksin jo tekosyynkin olla lähtemättä. Kisapaikalla, ensimmäisen lämmittelykierroksen jälkeen, ajaminen tuntui heti niin pahalta, kuin olin odottanutkin. Rata oli linjattu Paloheinän mäen sivulle. Rata poikkesi lenkkipoluille, mutta oli suurimmaksi osaksi heinikon seassa poluilla ja muutama kohta oli metsäpohjaa. Mutaakin saatiin loppua kohden, kun rata pääsi paikoin pehmenemään. Radalla ei ollut montaa tasaista kohtaa vaan jatkuvaa ylä- ja alamäkeä ja joka kerta, kun vauhtiin pääsi, piti jarruttaa seuraavaan hitaaseen mutkaan ja kiihdyttää uudestaan. Tätäkö pitäisi sitten jaksaa lähes tunti ja vielä täysillä. Hyi.

Kisassa oli 48 kuskia ja taisin olla lähtökarsinassa noin puolenvälin paikkeilla. Oletin, että paikalla on kovia kuskeja paljon, joten konservatiivinen paikkavalinta. Ensimmäinen kierros menikin pääasiassa letkan perässä ajaessa. Muutamia ohituksia tein, mutta pian päädyin taas jonkun perään. Teknisemmillä kohdilla, mutkissa ja alamäissä, joissa olisin ollut selkeästi nopeampi, oli huonosti tilaa ohittaa. Kovin röyhkeä ohittaja en viitsinyt olla. Hypättävissä aidoissakin olisin ollut nopeampi, mutta ne olivat ohittamiseen liian kapeat ja niissäkin meinasin töräyttää edellä ajavan tai juoksevan perään.


Gaselli - Kuva: Taija Röynä

Liian hauskaa... - Kuva: Taija Röynä


No, muutaman kierroksen jälkeen pääsin ajamaan aika lailla omaa vauhtiani ja pahaltahan se alkoi tuntumaan. Todella pahalta. Kerkesin esim. tosissani toivoa rengasrikkoa, että voisin keskeyttää kisan. Renkaat kestivät. Parille viimeiselle kierrokselle elimistö kerkesi hieman tasaantua ja ne eivät tuntuneet aivan niin pahoilta. Parhaani yritin, mutta kärki tuli kierroksella ohi. Niinhän se aina tulee. Sijoitukseni oli 14. johon olen aivan tyytyväinen, vaikka treenin kannalta kisaan lähdinkin.

Ajaminen oli kisan aikana kamalaa. Puolisen tuntia kisan jälkeen alkoi maistumaan. Rupesin jopa ajattelemaan, että oli ollut hauskaa. Reitti oli hyvä, cyclocrossarille todella sopiva rata. Todella nautinnollista ajaa pitkästä aikaa muullakin, kuin järeällä täysjoustolla. Hyvin se krossarikin kulkee, kun alusta ei ole kivikkoista ja juurakkoista. Vetopitoa renkaissa ei tietenkään ole, kun heikkoreitisenä välitykset loppuvat kesken ja polkeminen menee rykimiseksi. Poislukien ruuhkien aiheuttamat jalkautumiset, pystyin kaikki ylämäet kuitenkin ajamaan.

Miksi ylämäkeä on aina enemmän kuin alamäkeä? - Kuva: Taija Röynä

Krossilempi leimahti jälleen. Kaikkia mahdollisia kisoja en aio ajaa, mutta useampaan on tänä syksynä kyllä otettava vielä osaa.

Suuri kiitos niille, jotka näitä jaksaa järjestää ja organisoida!

Pyörän pesemiseen menikin sitten lähes yhtä pitkään, kuin kisan ajamiseen. Eilen uusitut ketju ja takapakka kiittävät. Takanavan laakeritkin vaihdoin uusiin, mutta eipä tuntunut pyörä rullaavan, takahaarukka kun oli tukossa mutaa ja heinää.

Ps. Reklamaatioiden jälkeen sijoitus näyttää pudonneen pari pykälää 16:ksi.

4 kommenttia:

  1. Mahtava raportti! On kyllä ollut ikävä noita kisoja, siis kuvaamisen ja jännityksen vuoksi. Olisipa Pälkäneen kisa taas joskus mahdollinen...

    VastaaPoista
  2. Teidän pitää tehdä CX-pyhiinvaellus Helsinkiin joku kerta!

    VastaaPoista
  3. Hyvä Samuli, kiva tarina pyöräilyn "ilosta"

    VastaaPoista