Kontulan Kelkkamäen cyclocross-kisa

Viikko sitten syttyneen krossikipinän innoittamana meinasin ajaa joko keskivikkoisen Yksivaihteen cyclocross-kisan tai sitten Kontulan Kelkkamäen kisan. Yksivaihteen kisa oli itseasiassa ensisijaisena listalla, mutta kun sen päivää muutettiin torstaista keskiviikolle, enkä sitä huomioinut, jäi se kisa ajamatta. Torstai oli minulla vapaapäivä ja taisin huomata vasta aamulla, että kisa olikin jo ajettu. No, kävin kaivelemassa lohdutuksena vähän maata, mutta siitä lisää myöhemmin.

Projekti aluillaan...

Cycle Club Helsingin järjestämä Kelkkapuiston krossikisa on jonkun aikaa ajettu joka syksy. Välillä se on toiminut samalla cyclocrossin SM-kisana. Ajoin kisan viimeksi kaksi vuotta sitten, avoimessa sarjassa toki. Avoin ajaa n. 30 minuuttia, eli pääsee oikeita kisakuskeja hieman helpommalla. Avoimelle luokalle rata on myös helpompi, kun lähtö ajetaan ensimmäisenä, eikä rata ole ehtinyt juurikaan kulumaan.

Parin vuoden takaisesta kisasta päällimmäinen muistikuva oli tylsä ja erittäin raskas rata. Pääasiassa hiekkatietä kumpuilevalla alueella. Yksi lyhyt pehmennyt nurmikkokohta ja kaksi nurmella tai polulla olevaa nousua. Muuten kovaa hiekkatietä. Vauhti tapettiin toki jatkuvasti jyrkillä mutkilla. Tämän kokemuksen perusteella en kisan viihdyttävyydelle odotuksia asettanut. Pakollinen treeni, that's it.

Avoimen luokan lähtö oli sunnuntaina 10.30. Aamulla meinasi tulla hieman kiire ja olin vähän ennen kymmentä paikalla. Onneksi paikalla oli muutama tuttu naama ja sain apua numerolappujen kiinnittämisessä. Hienon skinsuitin riisuminen lappujen kiinnittämiseksi olisi ollut melkoinen homma. Ennen tutustumiskierrosta piti vielä porukoissa manailla radan tylsyyttä.

Monumenttimäen nousu. Kuva: Taija Röynä

Lähdin tutustumiskierrokselle ja rata nousi heti Kelkkapuiston mäelle, jonka päällä on joku vielä vieraaksi jäänyt monumentti. Monumentilta laskettiin kurainen jyrkähkö lasku takaisin hiekkatielle. Kurassa oli vaikea hallita vauhtia ja tielle piti kääntyä 90 astetta ja olipa siinä vielä lähes droppimainen loppujyrkentymäkin ennen tietä. Hah, olipas krossarilla ajettuna hölmön ja hauskan tuntuista. Tie lähti viettämään alas päin, josta sai kerättyä vauhtia seuraavaan nousuun. Nousu johti puiston toisen mäen päälle, josta laskettiin mutaiseksi kulunutta nurmikkolaskua alas ja takaisin kohti kohti monumenttimäkeä. Tässä vaiheessa minulla nousi leveä hymy huulille. Rimpulapyörällä liukkaaseen alamäkeen. Hauskaa!

Yhtä nousua lukuunottamatta loput radasta ajettiin hiekkateitä pitkin, eikä sen kummempia kommervenkkejä matkalla ollut. Toki pakolliset tukkiesteet oli ja muutama jyrkkään mutkaan johtavaa lasku kului pehmeäksi ja niihin oli hieman haasteellista saada cyclocrossarin jarrutehoilla vauhti tiputettua sopivaksi. Pyörsin siis ennakkoluuloni, rata oli muutaman kinkkisen kohdan ansiosta melkoisen hauska.

Kuva ei valehtele, kovaa ajettiin. Kuva: Taija Röynä

Ensimmäistä kierrosta lukuunottamatta tässä ei paljoa juostu. Kuva: Taija Röynä

Kisa meni normaaliin tyyliin. Olin lähdössä jossain puolen välin paikkeilla ja ajauduin ensimmäisissä mutkissa ruuhkaan. Aika nopeasti tilaa alkoi tulemaan ja pystyin ajamaan omaa vauhtiani. Sopivaa ajoporukkaa ei muodostunut vaan ohittelin porukkaa tasaisesti. Jossain kohtaa rupesi tuntumaan pahalta, mutta pyrin tasaisemmilla kohdilla hieman palautumaan. Ajoaika oli tosiaan kaavailtu noin 30-minuuttiseksi, joten kolmen (vai oliko vain kahden) kierroksen jälkeen, kun jäljellä olevaksi ilmoitettiin vielä kolme kierrosta, olin hieman epäuskoinen. Kärki ajoi kisan noin 35 minuuttiin, itselläni meni n. 39. No, enemmän vastinetta rahoille.

Karvas ohitus maalisuoralla. Kuva: Taija Röynä

Ajo meni ihan mukavasti, jopa ajon aikana oli paikoitellen hauskaa (eli ajoin liian hitaasti). Hieman jäi harmittamaan, että maalisuoralla joku ajoi minusta ohi, vaikka jo useampi mutka aiemmin huomasin, että joku lähestyy ja parhaani yritin pitääkseni hänet takanani. Lähteneitä taisi olla 30, joista 28 pääsi maaliin ja itse olin 8. Jos nyt avoimen luokan sijoituksia kukaan laskeskelee.

Kiitokset järjestelyistä CCH:lle ja ajoseurasta kilpakumppaneille. Kisan jälkeen alkoi tulla niin kylmä, etten jaksanut jäädä pitämään karnevaaleja yllä. Avoin harrastesarja oli kuitenkin käsittääkseni osallistujamäärältään suurin lähtö.

Seuraava krossietappi olisi ensi viikonloppuna SM-kisat Tampereella.