Isänpäivän ajelut

Isänpäivän kunniaksi sain isäni houkuteltua kokeilemaan maastopyöräilyä. Hauska homma. Yritin suositella flättipolkimia, mutta lukoista hän tykkää. Isäni lähettyvillä Meri-Rastilassa kun ei ole juurikaan sileitä polkuja ja märkääkin oli, itseäni hiukan kauhistutti ajatus ensikertalaisesta maastopyöräilijästä lukkopolkimilla. Varsinkaan kun rengastus ei ollut räkäkumia. Enpä muuten muista, milloin olisin noin liukkaassa metsässä ajanut. Muutama päivä aiemmin, kun työmatkalla polkuja ajelin, ei olosuhteet olleet läheskään niin haastavat. No, hyvin se silti meni ja hauskaa oli. Taisi isukkiinkin, ainakin hetkellisesti, mtb-kärpänen puraista!

Aiemmin kun asuin Rastilassa, tuli noita Vuosaaren polkuja ajeltua enemmänkin. Meri-Rastilassa on hauskoja pätkiä, joskaan ei kovin kattavaa verkostoa, mutta silti sääli, että pian osa niistä rakennetaan umpeen. Varsinkin parhaat alamäkipätkät. Pitääpä vielä eksyä sille suunnalle uudestaankin.

Viime viikon podin polvea, joten työmatkoja en ajanut olleenkaan. Lauantaina kävimme tyttöystävän kanssa ajamassa pienen lenkin (Samuli tartuttaa lähipiiriin mtb-kuumetta) ja sunnuntaina kävin Calpiksessa. Calpiseen lähdin hyppyhengellä, mutta mutaisen sään takia hyppisestä ei tullut oikein mitään. En saanut tai uskaltanut ottaa vauhtia tarpeeksi. Muta söi vauhtia ja toisaalta, kun muutaman kerran pyörä lipsahti juuri hyppyyn valmistautuessa, siitä jäi pieni kammo. Kaatua en tainnut kertaakaan, mutta muutaman kerran meinasin hypätä sivuun alastulosta tai pöydän päältä. Mutta tulipa sieläkin käytyä.

Tällä viikolla ajoin töihin ja polvi on ollut lähes oireeton. Tänään olin hetken polvillani ja sen jälkeen polvi tuntui hieman huonolta. Meinasin alkavalla viikolla käydä joku päivä ennen töitä joko Savelassa tai jossain skeittiparkissa vähän leikkimässä dirttipyörällä, mutta saapa nyt nähdä. Rauhallinen pyöräily ei tunnu missään, mutta hyppiminen kovalla pyörällä hieman kammoksuttaa, joskin samalla myös innostuttaa.